Pas de retour

I'm back!

2011-09-01T16:29:00.000+03:00

En oo piiiitkiin aikoihin kirjottanu tänne mitään, ensiksi sen takia, koska tämä blogi oli toiselle profiilille siirretty josta kirjotan toista, julkista blogia enkä halunnut että kaikki kaverit ja tutut eksyy tähän blogiin. Toiseksi mun ongelmat ja syömishäiriö on helpottanut ja mulle on tapahtunut vaikka mitä isoja muutoksia tässä ajan kuluessa. Mulla ei ole ollut nyt yksinäistä eikä ole ollut aikaa hautoa niin paljon ajatuksia omassa päässä ja kirjottaa niitä ylös. Palasin tänne blogiin siksi että tuntuu etten osaa enää oikein kirjottaa 'luovasti' kun kirjoittelen vain viestejä ja lyhyitä kommentteja. Olen myös pyörällä päästäni kaikesta mitä on taas tapahtunut joten haluan selventää ajatuksia kirjoittamalla niistä ja ilmaisemalla niitä. Tänne voi myös kirjoittaa suoraan mitä ajattelee ja miltä tuntuu, ilman että tarvitsee pelätä loukkaavansa ketään toista tai ilman että ihmiset alkavat juoruta ja haukkua. Ja ilokseni huomasin että tällä blogilla oli vielä jäljellä 14 lukijaa, siitä huolimatta etten ole päivittänyt mitään aikoihin enkä kommentoinut muiden blogeja. Kirjoitan ja laitan kuvia nyt aina kun siltä tuntuu ja on jotain mielen päällä.

Toiseen, julkiseen ja 'pinnallisempaan' blogiini pääsee tästä!

sport

2010-09-07T21:06:00.001+03:00

Hei! Laitan nyt vanhoja postauksia koneelta nyt kun on aikaa vihdoin ja täällä koululla nettikin toimii.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa poikkiksen kanssa kävelylenkillä ja vieläpä aamupäivällä. Oli hienoa olla aamulenkillä sen kanssa kanssa, kävellä sen vierellä samalla kun haisteli syksyistä kirpeää ilmaa ja katseli puiden lehtien kauniisti muuttuneita värejä. Se aloitti pikaruokalakon ja alkaa käymään säännöllisesti lenkillä. Siinä samalla oma syöminen ja säännöllinen liikkuminen onnistuu ja saa lisää innostusta. Mun pitäisi nyt tehdä jonkinlainen suunnitelma joka päivälle ja jaotella ajankäyttöä.

MAANANTAI

· treeni; zumba S&T, lenkki

TIISTAI

· lepopäivä/lenkki

KESKIVIIKKO

· treeni; zumba cp, lenkki

· sauna & hemmottelu- /rentoutuspäivä

TORSTAI

· lenkki

PERJANTAI

· zumba 20min, lenkki

LAUANTAI

· lenkki

SUNNUNTAI

· zumba live, lenkki

läksyt, 4-5krt syönti, juo 2-3l, nukkumaan 22.00, rentoudu, ulkoile ym. Siinä ois nyt, mutta ei ole niin kamalaa jos välistä jää tai vaihtelee ja tekee eri juttua eri päivänä. Kunhan jotain tekee! :) Tsemiä minä! Ja herkutella saa vähän silloin tällön kunhan ei mee lähde käsistä! Motivaationa hyvä olo, onnistuminen ja kaunis vartalo + hyvä itsetunto ;)

Dark comes soon.

2010-08-12T22:37:00.000+03:00

Apua, iski ahdistus. Se ois nyt viimenen lomaviikko. Tai no lomaviikonloppu, enää kolme päivää. Mua ei yhtään huvittas mennä koulun penkille takasin homehtumaan. Eikä asiaa auta se, että yks mun parhaista kavereista johon siellä tutuistuin ei tuu enää sinne kouluun. Tulee olemaan pitkiä ja tylsiä tunteja. Kaiken lisäks siinä luokassa on kolme tyyppiä joiden kanssa ei ole muuta kuin molemminpuoleinen inho. Että hauskaa opiskelua vaan!

Kesä on muutenkin mennyt taas aivan liian nopeaa. Ei silti, se on ollut yksi parhaimmista. On ollut ihania hetkiä poikakaverin kanssa, kavereiden kanssa hauskanpitoa, shoppailua ja muuta muuta mukavaa. On sitten ollut ei niin kivojakin juttuja, mutta niitäpä ei tarvi enää muistella. Huomasin tänään, että mun syömishäiriökin on parantunut aikalailla kesän aikana. Tai siis vaikka edelleen olen aivan liian tarkka ja kriittinen itseäni kohtaan niin edistystä on silti tapahtunut. Tänään kävin Höyhenen Kevyen foorumilla ja jopa nauroin joillekin teinien laihdutussuunnitelmille. Naureskelin vaan itsekseni että luoja nuo on tyhmiä. "Olen aamun ja päivän syömättä, sitten kun porukat tulee kotiin esitän normaalia ja yritän syödä vähän aterialla." Eipä silti,onhan sitä itselläkin ollut vaikka minkälaisia tyhmiä suunnitelmia. Poikakaverikin on saanu mut järkiini. Sekin sano ettei oo yhtään terveellistä syödä reilusti vähemmän mitä pitäs, olla syömättä ja polttaa tupakkaa. Paljon paremman näköisen kropan saa kun syö vähän, mutta usein ja treenaa säännöllisestä eikä kituuta monta päivää putkeen ja sitten syö miten sattuu. Eikä sillon jaksa edes treenata kunnolla eli ei siitäkään ole niin paljon hyötyä. Mulla on vielä paljon opettelemista ton syömisen kans, mutta enköhän mä joskus opi syömään oikein. Nyt ainakin on motivaatiotakin kun poikkis alotti laihiksen, punnitsee kaikki ruuat ja laskee kalorit ja käy salilla treenaamassa. Ei siinä enää itse kehtaa plösöillä ja vetää kaikkea paskaa. Enkä haluakaan. Nyt kahtena päivänä sain raahattua itseni vihdoinkin lenkille, joka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Olo on paljon parempi ja pirteämpi. Lihaksetkin tuli jopa juoksemisesta kipeiksi kun ollut aivan liian pitkä tauko.

And you feel good now but you can't wake up.

2010-06-27T18:27:00.001+03:00

Viime viikot on vaan vilahtaneet ohi. Olen ollut kavereiden ja poikakaverin kanssa enkä ole ehtinyt onneksi olemaan paljoa kotona, miettimään asioita, datailemaan tai angstaamaan. Mua ahdistaa kun kesäkuu on kohta ohitse, aika on mennyt älyttömän nopeaa! Tässä viime viikonloppuna olin Kokkolassa kaverin kanssa, juotiin, shoppailtiin ja tuli riitaa poikakaverin kanss. Se nyt oli niin mustasukkanen ja lapsellinenkin kun siellä oli muita poikia meidän kanssa. Kyllä mä sitä ymmärrän mutta ei noin pienestä tarvis hermostua kun en todellakaan ole sitä pettämässä. Saatiin kuitenkin sovittua ja taas on ollut mukavaa sen kanssa, oon rakastunut ja onnellinen<3 Vaikka facebook aiheuttaa pientä kinaa kun poikkis ei tykkää kun mulla ilmestyy poikia kavereiksi mutta ei ne nyt mulle mitää merkkaa, ne on vaan fb-kavereita?! Huoh, pakko sanoa välillä.

Juhannus meni ihan kivasti, porukat lähti torstaina mökille, oon ollu nyt joka yö poikakaveril yötä. Perjantaina olin Kalajoella kavereiden kans ja olin varmaan ihan kiitettävästi sekasin :D Mietin vieläkin mistä ihmeestä oon saanu jalat täyteen verinaarmuja ja mustelmia, vaikka legginseissä oli vaan onneks yks reikä. Ja joka paikka täynnä hiekkaa, nyt onneks ei enää suussa narsku :D Tuli sitten äidinkin kans puhuttua puhelimessä sillon ilallla, ei oo kyllä muistikuvia mitä sille höpötin muutaku et äiti vastaili "jaa...." eikä mikää ihme ku kaveriki sano et kuulostinki siltä että oon ihan sekasi :-D Pääsin vasta puol viiden aikaan aamuyöllä tänne takas, menin poikkikselle yöks, repeilin kun menin olohuoneesee et missä se on niin toinen makaa boxerit jalassa keskellä lattiaa iha sekasi 8D Että sellanen juhannus, ei ollu krapula onneks vaikka ihan kiitettävästi tuli juotua. Lauantaina koti-ilta ja tänään nukuttiin puoli yhteen, poikkis jäi kattoon formuloita, mua alko nukuttaan kun ne oli niin tylsää katottavaa niin tulin sitten kotiin. Ah ihanaa olla yksin kotona. Suihkussa voisin käydä ja katsoa leffan ehkä. Sitten aikasin nukkumaan kun huomenna seitsemäksi töihin....huoh, mut ainaki saan rahaa

Nyt mua ahdistaa jotenki. Oon varmaa lihonu, seki ahdistaa. On tullu nyt syötyä ja juotua mitä sattuu eikä oo ehtinyt treenailemaan eikä lenkkeileen paljo yhtään. Ahdistaa kamalasti, mutta huomenna alkaa kolmen viikon arki, jos alottaisin terveellisemmän rytmin huomenna. Aamulla töihin, muutaman kerran kevyttä ruokaa, paljon vettä ja töiden jälkeen liikuntaa. Poikkis tänää mahaa hipelöi just ku olin vetäny ison annoksen kanaa ja riisia niin kuvitelkaa vaan oliko epämukavaa. Sano vielä että sulla ei oo kyllä yhtää mahaa. Joo eipä vissiin, hirveet mahamakkarat. Mulla tuli taas hirveä kaipuu syömishäiriöaikoihin tai ei bulimiaa ei oo kyllä yhtään ikävä, mutta anoreksiaa ja lasiluuranko-foorumi aikoja. Haikea olo ja oli pakko mennä lukemaan foorumille uusia juttuja ja katteleen thinspo -kuvia. Jos tänään ei söis enää mitään, korkeintaan leivän. Niin ja muuten sain lukion tän vuoden todistuksen; kaks nelosta, yks keskeytetty ja yks hylätty kurssi. Sillä lailla! Sitten vielä kaikki kyselee tulevaisuudesta, opiskelu- ja työpaikoista ja elämän tavoitteista. Mä en todellakaan halua ajatella mitään tollasta, mua pelottaa ja ahdistaa. Olkaa vittu hiljaa, älkää kyselkö multa asioita joista en tiedä. Haluan elää tässä ja nyt enkä ajatella asioita pitkälle. Ainoa mitä haluan tulevaisuudesta sanoa niin toivon että oon onnellinen, laihtunu, ystävät, poikkis ja perhe vierel, eikö se riitä?!

Kaya Scodelario

2010-06-12T14:52:00.000+03:00

Kaya on aina ollut yks mun lempihahmoista Skins -sarjassa. Siinä hän on persoonallinen ja salaperäinen ja tottakai kaunis ja ihanan laiha. :)

I'm not to blame of your world turns to black.

2010-05-30T19:57:00.000+03:00

Eilen mulla oli todella ristiriitainen olo. Mua masensi, vaikken itsekään tiennyt miksi. Kun kello läheni jo viittä eikä poikakaveri ollut lähettänyt vielä yhtään viestiä, mun teki mieli itkeä. Sitten mietin, että ei herranjumala, kokoo nyt ittes! Mä en koskaan ollut rakastunut enkä erityisemmin ikävöinyt ketään. Mua on vaan ärsyttänyt seurustelevat ihmiset, jotka valittaa kun on niiiin ikävä niiden ihanaa kultamurua. Oon vaan ajatellut aina, että eikö noi nyt muutamaa päivää selviä yksinään, säälittävää! Oon pienestä asti tottunut leikkimään yksin ja viettämään paljon aikaa omissa oloissani. Siihen tottuu eikä sitä sitten osaa kaivatakaan seuraa usein. Toki jos alkaa viikoksi venyä ettei näe ketään niin alkaa ahdistaa ja tulee yksinäinen olo, mutta mä oon vaan pitänyt siitä, että saan olla aika paljon rauhassa ja tehdä mitä haluan. Siksi en oo ikinä ymmärtänyt seurusteleviä, jotka liimautuvat yhteen ja kyselevät toisiltaan lupaa joka helvetin asiaan. On aina tehnyt mieli sanoa, että kai sä nyt osaat itsekkin ajatella ja tiedät mitä haluat tehdä! Tämän takia mä olin aivan hämmentyny ja sekaisin eilen mun olosta, että mikä tää tunne oikeen on. Mulla oli ilmeisesti ikävä, mikä on ihan uutta mulle. Mulla on ollut joskus pentuna varmaan viimeksi samanlainen tunne, jos on äiti mennyt hukkaan tai oon ollut yksin jossain. Sitten mulle tuli jonkinlainen alemmuuskompleksi ja ajattelin että nyt tää poika on jo kyllästynyt muhun eikä jaksa enää kauaa katsella mua. Kukaan poika ei oo koskaan ollu mulle noin ihana ja oikeasti rakastanu mua. Mulla on vaan huonoja kokemuksia, lyhyitä ja pinnallisia juttuja, mua on petetty, mua on painostettu ja mulle on valehdeltu. Ei siis mikään ihme jos en kovin helposti luota siihen mitä toinen sanoo. Mut kyllä mä alan nyt tajuta, että se poika, tai no mies, välittää musta oikeasti. Ei se muuten olis ostanut mulle toista liittymää tekstailuun kun mun oma saldo meni kiinni, ei se muuten olis kertonut musta vanhemmilleen ja ollu musta ylpeä. Ja kaikki ne ihanat ja kauniit asiat mitä se on mulle sanonut niin en mä voi enää epäillä sen tunteita. Mä nään sen silmistä miten se välittää musta. En vaan oo tottunu sellaseen, et oon jollekin niin tärkeä.

Ennen mua on alkanut aina ahdistamaan hirveästi jos joku poika on yrittänyt lähestyä mua. Mä oon jotenki menny lukkoon, piiloutunu mun suojamuurin taakse ja muuttunu etäiseks ja ehkä kylmäksikin. Mä oon aina yleensä ollu se joka on alkanu vältellä ja vastannu lyhyesti viesteihin ja antanut pakit. Mut mä tajusin nyt, että oon oollu niin hukassa itseni kanssa, epävarma eikä vastaan oo tullu sopivaa tyyppiä, jonka kans kemiat toimis. Oon lisäksi tosi nirso, löydän aina vikoja toisesta ja yleensä en voi poikien seurassa olla oma itseni vaan oon hiljaa ja vaivautunu. Mut tän tyypin kans on jotain niin erilaista etten ois ikinä uskonu löytäväni sellasta ihmistä, varsinkaan täältä ja näin pian! Sen kanssa mulla on hyvä olla, sen kainalossa on ihanan turvallista ja se on muutenki niin ihana. Tullaan toimeen ja äskenki se sano "oot maailman paras<3". Jos mä oppisin tässä itsestäniki tykkäämään kun nyt on kivoja ja välittäviä ihmisiä ympärille eikä niinku joskus ennen. Se on mua kylläki kuus vuotta vanhempi, mutta ei se mua haittaa koska se on vaan hyvä asia. Mä en jotenkin vaan tuu toimeen oman ikästen kanssa. Ne on jotenkin niin lapsellisia ja erilaisia ku minä. Mulle onki sanottu et vaikutan ikäistäni vanhemmalta enkä oo niin samanlainen mitä muut mun ikäset pinnallisemmat tytöt. Mä toivon todella et tää juttu tulis kestään, koska mä oon vihdoinki löytäny jonku joka rakastaa mua ja mä sitä <3

ps. huomenna taas ryhdistäydyn, tänään olin kaverin valmistujaisjuhlissa ja on tullu syötyä kaikkee aivan liikaa. Huomenna alkaa eka kesäloma viikko niin hyvä alottaakin!

Everything change.

2010-05-29T13:20:00.000+03:00

On ollut taas pitkä tauko postailussa. Tämä kuukausi on ollut todella kiireinen, mukava ja erilainen ja asiat ovat muuttuneet suuresti. Viimeksi kun kirjoittelin jotain ylös, olin taas masentunut ja mietin itsaria. Nyt mulla on alkanu kesäloma, oon laihtunut noin 8 kiloa (!!!) ja seurustelen. Kyllä luitte aivan oikein minä olen laihtunut ja miten minä seurustelen?!?! No empä olisi itsekään uskonut muutama viikko sitten, olisin vaan nauranut katkerasti koko ajatukselle. Tässä kumminki viimesin teksti jonka oon kirjottanut ylös tämän kuun alkupuolelta:

"Tänään mulla oli 11 aika Ykassa. T:n kanssa puhuttiin, mut puolenvälin jälkeen mulle tuli tyhjä ja epätodellinen olo. Väsymys kietoutu päälle niin kuin verho ja meinasin vajota "koomatranssin" eli tuijotin vaan eteen ja piti pinnistellä, että jaksoin keskittyä kuuntelemaan. Samalla lauseiden ja sanojen muodostus tuntu jotenkin ylivoimasen raskaalta. Se kysy pojista, mutta en taaskaan saanut sanotuksi "sitä" asiaa. Jotenkin vaan en taaskaan saanut sitä ulos enkä kehdannut. Vaikka kyllähän mä tiedän että mun pitäis olla avoin ja kertoo kaikki mahdollinen, jotta ne pystyis edes auttamaan mua. Ens kerralla, lupaan! Sitten kysyi olenko miettinyt ikinä osastoa. Se puhu jostain Lakeuden mielenterveysosastosta ja jostain toisestakin. Jos menee toimintakyvyttömäksi eikä opiskelut enää onnistu niin sinne ainakin pääsisi. Oikeastaan mä haluaisin sinne. Olis ihanaa paeta 'tästä maailmasta' johonkin muualle. Mä oon kyllästyny tähän paskaan ja kaikkeen suorittamiseen. Musta taas tuntuu vaan etten jaksa. Loppupäivän mä meinasin itkee, masensi ja ootin et pääsen kotiin nukkuun. Nukuinki 1,5h sikeästi ja vieläki väsyttää. Mä ajattelin tänäänki et vastaantulevat ihmiset tuijottaa mua vihasesti eikä tykkää musta, vaikka tiedän että kuvittelin. Sitten ajattelin ettei T tykkää musta kun olin niin lyhytsananen. Ei helvetti mua itkettää, mä en jaksa. Ens kerralla tilitän kaikki mun paskasta olosta. Eilenki katoin itsemurhan tekotapoja ja mietin taas niitä parhaimpia vaihtoehtoja. En tiedä, blah.

Mä haluan vaan mennä nukkumaan, olla ja unohtaa kaiken. Leijua ja olla kevyt. T sano, että vielä mun tila ei oo mennyt psykoosiin eikä toivottavasti meekään. No sehän voi olla mahdollista, että alan kohta kuvitella asioita kun yritän muutenkin paeta todellisuutta ja elämää. Mä nukun, oon koulus, dataan, masistelen ja joskus yritän elää. That's it. Mun pitäs kuulemma tehdä juttuja joista tykkään ja joista saan energiaa. Mua ei oo pitkiin aikoihin kiinnostanu tehä mitään. Ennen luin paljon, olin ulkona, kuvailin, kokeilin meikkejä, kirjottelin juttuja ym. Nyt mä vaan istun koneella enkä jaksa tehä oikeestaan mitään muuta. Sitten pitäs elää terveellisesti. Mua ei kiinnosta oikeestaan ku poltan ja teen hidasta itsemurhaa. Jos ei nopeaa niin sitten hidasta saatana. Tuskimpa muutenkaan elän pitkään. Enkä halua vanhana kitua ja yrittää tehä itsaria. Mieluummin teen sen nuorempana. Kattoo nyt. AINII, T sano et 'oot laihtunu, ainaki mun mielestä näyttää siltä.' JES! Mut tänää vedin kokonaisen pakastepizzan. Juu ei oo anoreksiasta vaaraa ei."

Kerron huomenna lisää, tänään mä aion mennä kaverin kanssa lenkille ja illalla mun poikaystävälle. Mä en vieläkään oikeen sisäistä tätä, kaikki on muuttunut niin kertaheitolla. Oon vieläki vähä hukassa ja hämmentyny, mut nyt mulla on vähän parempi olla.

Dance in the dark.

2010-05-09T15:38:00.001+03:00

Enpä oo viikkoon taas kirjotellu. On ollu kiireistä, mutta se on ollu hyvä asia, koska en oo ehtiny miettiä edes mitään kovin masentavaa. Muuta kuin tietty se, että olen aivan liian lihava. Joo eilen menin miespuolisen kaverin autoon, joka sano "no huhhuh". Vastasin "Ai mitä?". "Näytät melkeen liian hyvältä."....vastasin siihen "Nojaa, empä nyt sanois." Kai mulla oikeesti on huono itsetunto, koska en mä vaan nää sitä et olisin mitenkään 'hyvännäkönen'. Tai tää sairaus on vaan vääristäny mun omakuvaa. Mutta enhän mä sitä itselle tietänkään myönnä et olisin väärässä. Mä nään itseni sellasena ku oon; liian lihavana ja liian rumana. Lisäksi se sano "Mä en tajua, sulla on jonossa jätkiä etkä sä oo innostunu." Sanoin vaan, et no ei niitä nyt missää jonossa sentään oon. Voi luoja ja vaikka oliskin niin ne kyllästys muhun parissa päivässä. Eikä noi asiat oo mulla todellakaan mitenkään yksinkertasia. Eli ei mee niin et joku tykkää musta ja se on kiva et joo voisin alkaa seurustelemaan. Ei tosiaan, tää on mulle niin hankalaa ja monimutkasta ja mua pelottaa. Sen takia mä yritän olla päästämästä ketään poikaa liian lähelle, koska mua alkaa ahdistaan ja ei ne muutenkaan kestäis mua kovin kauaa.

Nyt mulla on tässä aikaa ja oon yksin. Heti kaikki iskeytyy jotenkin päälle ja mua alkaa masentaan. Ahdistaa vähän ja tekisi mieli paeta johonkin toiseen maailmaan. Eilen olin kahden kaverin kanssa, toista en tuntenut, mutta tulin hyvin sen kanssa juttuun ja olin yllättävän puhelias. Siihen olen tyytyväinen. Silti koko ajan katselin kateellisena niiden käsiä ja jalkoja ja ajettelin haikeana "ne on niin ihanan laihoja." Tää syömishäiriöpaska on siinä mielessä perseestä, että mä ajattelen lähes kaikkea mustavalkosesti. Ihanku laiha ja lihava olis sama asia kuin elämä ja kuolema. Jos oot laiha sulla on kaikki hyvin ja oot onnellinen, jos oot lihava sulla ei mitään toivoakaan ja oot epäonnistunu. Haluan vaan joku päivä tuntee itseni kevyeksi keijukaiseksi, joka on kaunis, onnellinen ja rakastaa itseään sekä muita. Se vaan tuntuu olevan niin kaukana. Välillä tuntuu et kaikki menee parempaan suuntaan, elämä onkin ihan mukavaa ja seuraavana päivänä kaikki tuntuu pirstaloituvan ja peittyvän pimeän verhon taakse. Silloin mä haluan vaan upota johonkin tiedottomaan tilaan ja itkeä niin kuin esimerkiksi nyt.

vappu

2010-04-30T19:04:00.001+03:00

"Olet riehakkaalla tuulella ja valmis kevään juhlaan. Varmista riittävä kuohujuoman määrä ja vappupallot. Kutsu kavereitasi juhlaan tai lähde itse kylille nauttimaan karnevaalitunnelmasta."

Tämän päivän horoskooppi tossa. Niitä on kiva lukea ja joskus ne pitävätkin paikkaansa. Olenkin jo valmistautunu, ostin noin 800g (!) irttareita, ilmapalloja ja muutaman siiderin. Meen nimittäin toiselle paikkakunnalle ja skootterilla niin ei todellakaan voi mitään överikännejä vetää. Kaverikaan ei voi edes juoda ollenkaan kun on perhekodissa. Mut ei se mitään haittaa, koska meillä on aina kivaa selvinpäinkin. Yks niistä todella harvoista ihmisistä, joiden seurassa en oo vaivautunu ja läppä lentää. Toivon vaan ettei huomenna sada..vappu olis täydellinen jos olis vielä hyvä ilma!

Eilen kävin siellä psykiatrisella. Nyt sain masennustestistä 32 pistettä eli vakava masennus. Viime kerralla oli 27 pistettä ja se lääkärikin rajus, että ei oo parempaan suuntaan mennyt. Pääsen kuitenkin terapeutille vasta syksyllä, mutta jos se päättääkin siirtyä kokopäiväiseksi niin pääsisin sinne aika nopeasti. Tässä välissä saan käydä sen hoitajan kanssa joka toinen viikko juttelemassa ja välillä on niitä lääkekontrolleja. Mä oon älyttömän väsynyt ja haluan vaan nukkua, mutta silti tänään on ollut parempi fiilis ja oon ollut pirteämmällä tuulella. Hyvä asia, koska haluan huomenna olla juhlatuulella enkä käpertyä kuoreen ja ahdistua.

Koulussa kaveri sanoi "Sä näytät niin surulliselta :(". Mä vaan naurahdin väkinäisesti ja yritin vitsailla jotain. Aika heikoin tuloksin. Ja miten teennäisesti ihminen voi nauraakaan. Ja samana iltana katsoin äidin kanssa ohjelman nuorten masennuksesta. Äiti hieroi mun hartioita ja kysy "Onko sua kiusattu?" kun siinä puhuttiin koulukiusauksesta. Vastasin automaattisesti "Ei". En mä halua avautua, se tuntuu liian pelottavalta ja no, nololta.

Mutta lähden lenkille tuonne kaatosateeseen, joten hyvää vappua! :)

Nothing's going to change.

2010-04-28T19:41:00.003+03:00

If you die when there's no one watching
Then your ratings drop and you're forgotten

(Marilyn Manson - Lamb of god)

Eilinen ja tää päivä on ollu aika masentavia. Eilen olin koulussa ja päivä oli kamala. Tai meillä oli uusintakokeet päivän lopuksi ja olin siihen mennessä jo ihan poikki. Uusin maantiedon - eikä mennyt hyvin. Sitten uusin matikan, vaikka luulin ettei se koe olisi ollut nyt. Ja se koe meni surkeammin mitä se edellinen. Vastasin kahteen kysymykseen. Ei mee koulu tosiaankaan hyvin. Tein ne puolessa tunnissa molemmat ja sen jälkeen halusin vaan kotiin. Tulomatkalla mulla oli kamala olo, halusin vaan mennä nukkumaan ja unohtaa kaikki. Mä itkin, mut onneks äiti ei huomannu mitään. Se vaan kai luuli et oon hirveen väsyny ku en puhunu mitää. Ja niin mä kyl olinki. Kotona menin heti nukkumaan ja tänäänkin nukuin koulun jälkeen. Koska mun yöunet on jääny vähemmälle, oon ollu stressaantunu enkä oo jaksanu mennä lenkille tai välittää siitä mitä syön. Ja nyt olo tuntuu turvonneelta mikä lisää taas masennusta. Musta vaan tuntuu etten nyt jaksa. Huomenna on aika psykiatriselle. Kai mä kerron siellä mitä ajattelin eilen 'Mä en tajua mitään, en jaksa, ei oo aikaa enkä pysty keskittyyn mihinkään.' Mun piti päästä alkuvuodesta terapeutille enkä oo vieläkään päässy. Psykologin piti pari kuukautta sitten alkaa tekeen mulle keskittymishäiriötestejä ym. mutta ei oo kuulunu mitään. Kauanko mun pitää vielä oottaa vai pitääkö mun mennä itkeen ja huutaan sinne et tapan itteni?! Sittenkö saan jotain huomiota. No, mä ajattelenkin joka päivä kuolemista. Mä haluaisin vaan nukkua ja olla ilman velvollisuuksia. Mua alkaa taas itkettään mikä ei oo yhtään outoa nykyään. Tunnillakin vaan tuijotan zombina jonnekin ja alan melkeen itkeen. No, onneks saan tänään sentään tupakkaa niin saa taas ruokahalun hillityksi!

4. päivä

2010-04-25T13:58:00.002+03:00

I burned all the good things in The Eden Eye

We were too dumb to run, too dead to die
I burned all the good things in The Eden Eye
We were too dumb to run, too dead to die

This was never my world
You took the angel away
I'd kill myself to make everybody pay

(Marilyn Manson - Coma Black)

Rakastan Marilyn Mansonin musiikkia. Pidin siitä jo ala-asteella, mutta en ollut kuullut kuin pari biisiä. Viime marraskuussa oltiin sitten kaverin kanssa sen keikalla ja rakastuin kunnolla. Nyt olen kuunnellut koko talven sen musiikkia, lukenut jotain kaksi kertaa elämänkerran ja pakko sanoa, että ihailen kyseistä miestä. Se on jotenkin niin mielenkiintonen ja no "hullu" omalla tavallaan. Ja noiden biisien sanat on niin hyviä nyt kun olen lukenut niitä ja suomennellut tarkemmin. Varsinkin tuo ylempi biisi on todella läheinen mulle, sitä oon kuunnellut tosi paljon tänä talvena. Tajusinkin eilen illalla, että olen ollut taas tänä talvena ihan helvetin masentunut. Senkin takia tuon biisin sanat on just mulle hyvät. Eilenkin menin nukkumaan ahdistuneena noista lätyistä, koulusta ja kaikesta. Mun oli pakko saada huone niin pimeäksi kuin mahdollista ja käperryin peiton alle pimeään huoneeseen kuuntelemaan Mansonia. Sitä ennen etsin mun "viiltelyjutun" ja meinasin hätääntyä kun en ensin meinannut löytää sitä. Sitten menin sen kanssa peiton alle ja oli mukava tuntea kipua pitkästä aikaa. Mukava vedellä terää ihoa pitkin ja välillä painaa lujempaa. Pitäisi terottaa terä kylläkin... Olenpa ihanan itsetuohoinen! Ja näin viime yönä taas outoa unta. Yks meidän koululainen hakkas naispoliisia ja toinen ajo sitten traktorilla tämän pojan päältä. Mä olin unessa järkyttyttyny ja huusin vaan et mitä vittua teette. Tosi mukavia unia mulla...nyt oon nähny parin viikon sisällä kahdesti unta et oon tappanu demoneita, maa on järissy, yhdes unes oli vampyyreitä...ja mitähän vielä. Toissayönä näin kyllä söpöä unta jostain pojasta. Hankala valita mikä uni on julkaisukelponen psykologian unipäiväkirjaan....:--D

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: riisivelliä, lettu hillolla (piggy!)

Päivälliseksi syön kyllä vain tyyliin yhden leivän vaikka mikä olisi!

LIIKUNTA:

Lenkki 45min

3. päivä

2010-04-24T23:01:00.001+03:00

Tänään äiti tuli huoneeseen aamulla ja sano "Kato ulos millanen ilma!" No mähän katoin ja ei ollu kovin ihana näkymä kun koko piha oli lumen peitossa. Mä tässä innoissani suunnittelen kesää ja tilailen kesävaatteita ja sitten sataaki lunta. No, ainaki mulla on enemmän aikaa laihduttaa jos nyt pitää jotain positiivista tästä sanoa.

Tänään söin edelleen omasta mielestäni ihan liikaa. Tai no söin 'normaalisti', mutta mullehan normaali ei sovi. Sain sentään zumbattua! Vaikka tulikin hiton huono-olo kun olin juuri syönyt ja aloin tanssimaan. Yäk, teki mieli oksentaa suihkussa, mutta sain itseni hillittyä. Mun päätös pitää.

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: riisipuuroa, 2 kuppia kahvia
Välipala: kiivi, pari kuivattua luumua
Päivällinen: riisiä, broilerikastiketta, 2x ruisleipä, paprikansiivuja, kirsikkatomaatti, 2x kinkkusiivu, lasi maitoa
Illallinen: kaksi lettua hillolla. (!!!!!!!!!!!!!!!!)

Illallinen ei ollut mikään paras valinta, mutta ei voi mitään. Parempi että joskus syö hillitysti vähän herkkuja kuin että ahmii sitten kasan nälissään. Ja mulla tuntuu silti "pikku nälkä" mahassa, vaikka söin noinkin paljon. Nice. Kaloreita en ole jaksanutkaan laskea. Se vaan tuntuu mahdottomalta, koska en mä jaksa alkaa tonkimaan jostain roskiksesta jotain paketteja ja laskeen monimutkasesti montako kaloria söin. Ja koulussakin sitä on aika mahdoton arvailla. Musta ei kyllä ikinä edes voisi tulla 'kunnon' anorektikkoa, koska oon yksinkertasesti liian laiska siihen.

LIIKUNTA:

lenkki 45min
Jane Fonda -lämmittely ja zumba 60min

2. päivä

2010-04-23T21:33:00.001+03:00

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: 1,5dl kaurapuuroa, kuppi kahvia
Lounas: kasvismakaronilaatikkoa, salaattia, hapankorppu, lasi maitoa
Päivällinen: kasvispihvi, keitettyjä porkkanoita, 2x ruisleipä, 4x suolakurkun siivua, lasi maitoa
Iltapala: appelsiini, kuppi teetä

LIIKUNTA:

Lenkki 60min

Tänään tuli syötyä hieman liikaa, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Pitää vissiin ostaa taas tupakkaa...Mutta en silti ole syönyt mitään "ylimääräistä" esimerkiksi herkkuja ja se on hyvin. Vapusta tulee vaikea, kun pitää juoda vähän ja äiti tekee simaakin. Sima on muuten ihanaa, mutta kalorista. Onneksi huomenna on viikonloppu niin saa taas nukkua ja voi syödä vähemmän (ja datailla..) Huomenna on ihan pakko zumbata, kun en oo tälle viikolle vielä ehtinyt.

Puhuin taas puhelimessa sen pojan kanssa. Se on ystävällinen ja kiva. Sen kanssa on aika helppo puhua (uutta mulle). Huomasin, että mua ei jännitä yhtään oikeastaan soittaa sille, kun joskus muistan kun on mahassa tuntunut jännityss soittaessa. Vaikka se puhuukin välillä huonoa suomea eikä aina ekalla kerralla ymmärrä kaikkea mitä selitän, enkä mäkään aina tajua sitä :D Olis aika ihanaa, jos tästä tulis joskus jotain. Vaikka mä pärjäänkin loistavasti ilman poikaystävää eikä mulla oo niin paljon tarvetta sellaselle, niin olis se silti kiva joskus seurustella. Joskus, kun olen vähän itsevarmempi. Mua pelottaa jo etukäteen vähän, kun mun pitää jossain vaiheessa tavata se. Mua pelottaa, jos olenki sen mielestä tylsä, hiljanen, liian lihava tai ruma yms. Vaikka se itse sano toissapäivänä "Ei ulkonäöllä oo niin väliä kunhan on rehellinen." Aww : D Mutta en kai luota itseeni tarpeeks enkä usko olevani tarpeeks hyvä. Ja mua pelottaa kans se, että mitä se sanois joskus mun ongelmista. Kun mussa on kaks puolta: toinen on hauska, iloinen ja nätti, toinen on tylsä, hiljainen, masentunut ja ruma. Ja en mä itsekään pidä tosta jälkimmäisestä puolesta. Eihän kukaan voi tietenkään olla aina nätti ja iloinen, mutta kuitenkin. Sen takia on just ihanaa olla sinkku; jos tulee järjetön ahdistuskohtaus ja tekee vaan mieli itkeä ja viillellä niin ei ole kukaan ihmettelemässä, ei tarvitse selitellä toiselle eikä tarvitse kenenkään yrittää tajuta mitä mun päässä liikkuu vai oonko hullu. Ja saa olla rauhassa ruma ja läski ja masistella yksinään. Mua pelottaa, mutta kai mun pitäis vaan kerrankin heittäytyä kunnolla, luottaa itseeni ja ottaa riski.

1. päivä

2010-04-22T19:37:00.001+03:00

Noniin lupasin siis itselleni aloittaa laihdutuksen eli laihdutan 40 päivän aikana niin paljon kuin pystyn. Ehkäpä tuloksiakin tulee, kun kirjotan tänne blogiin aina miten päivä on mennyt. En halua failata koko hommaa, taas.
Tämä päivä on mennyt ihan hyvin nyt vaan pitäis vielä ehtiä tekeen jotain liikunnallista. Koulussa oli perustylsää, menin skootterilla ja meinas välillä tulla kylmä. Saatiin maantiedon kokeet ja eipä mennyt läpi. En edes halua saada loppuja kokeita, koska tähän mennessä maantieto ja matikka ei ole mennyt läpi. Vituttaa. Huomiseksikin pitäisi tehdä läksyt ja kirjotelmat enkusta ja ruotsista. Huoh, kuka jaksaa?

RUOKAPÄIVÄKIRJA: 

Aamupala: ruisleipä (kasvisrasvalevite+suolkurkkuja), kuppi kahvia
Päivällinen: keitettyjä porkkanoita, kaksi kalakuorrutejuttua(?), lasi maitoa, kuppi teetä, ruisleipä (kasvisrasvalevite+suolakurkkuja, kaksi pientä tomaattia

LIIKUNTA:

Lenkki 45min (Salkkareiden jälkeen meen!)

You've got 40 days, bitch.

2010-04-21T20:10:00.000+03:00

Kauheen kiireistä, mut nyt päätin tulla kirjoittamaan vaikka mikä olisi. Eilenkin nukahdin melkeen heti koulun jälkeen ja nukuin melkein kolme tuntia. Luoja, että väsytti paljon. Muutenkin väsyttää joka päivä eikä se ainakaan johdu mistään energian puutteesta, ei todellakaan. Aamulla ei meinaa päästä ylös, koulussa haukottelen, autossa kotimatkalla ajattelen "Voi ku pääsis nukkuun". Nukkuminen on niin ihanaa. Näin toissayönäkin jotain mielenkiintosta vamppyyriunta :D Jostain syystä äidin kommentit on "Hyi, yäk, mitä leffoja sä taas oot kattonu ku tollasia unia näät" ku meen tyytyväisenä kertomaan mitä jännää unta näin taas viime yönä. Mut ne on kivoja unia, kunhan niissä ei kuole ketään tuttuja eikä ole mitään kovin veristä touhua.

Kävin viime viikolla hammaslääkärissä eikä ollut hammaskiveä eikä myöskään yhtään reikiä, mistä olin yllättynyt. Mutta nyt loppuu todellakin oksentelu tai se on kyllä loppunut jo. Hammaslääkäri sanoi nimittäin, että "Täällä on hammaseroosiota, varsinkin ylähampaissa. Se tulee siitä kun syö usein hapanta tai tulee mahahappoja toistuvasti suuhun. Ajan kuluessa sun hampaat alkaa lohkeilemaan ja vihlomaan kivasti." Lohkeilemaan?! Sitten multa varmaan murenee ja tippuu hampaatkin suusta, kuulostaapa ihanalta. Ja mä vihaan vihlontaa. Joten nyt on oksentelut oksennettu. Paitsi krapulassa, mutta muuten ehdoton ei.

Mä sain idean kun luin tätä blogia. Kaks tyttöä yrittää siinä laihtua 40 päivässä niin paljon kun ehtii. Mäkin innostuin ja katsoin kalenteria: tasan 40 päivää toukokuun viimeiseen päivään asti. Sattupa sopivasti. Jos kirjottaisin blogiin joka päivä syödyt ruuat, kalorit ja liikunnat. Kun vain ehtisi aina illalla käymään koneella. Mutta ei kuin yrittämään, huomenna alkaa! Motivaationa toimii kesä (josta ei todellakaan saa tulla sateista ja kylmää!!) ja vaatteet. Tänäänkin ostin kirpparilta 11 eurolla viisi paitaa. Mulla on nyt kauhea vaate ym. himo. Tekis mieli vaan ostella kaikkea tavaraa ja vaatteita älyttömästi. Siinä hyvä syy laihtua. Jos mulla on koko ajan hirveä norsuläskiolo niin vaatteet jää käyttämättä kun haluan vaan piiloutua verkkareihin ja huppareihin enkä jaksa pukeutua hienosti. Hahah yks turkkilainen laitto tän biisin mulle facebookissa :D Ihana.

I need to feel appreciated, like I'm not hated.

2010-04-18T21:36:00.001+03:00

Joo oon hengissä, mutta on ollu tosi kiireinen viikko. Koulussa ruotsin ope hermostu meille ja tuli valittaa just ku meillä oli hyvä ristinollapeli kesken. "Jos te aiotte käyttää ajan tuohon ja puhumiseen nii ei tuu yhtää mitää." Selvä. Kyl mä uskon et sitä vituttaa, mut niin kyllä muaki. Nyt ollaan sen silmätikkuja, kiva.

Perjantaina menin kaverin kans juomaan ja oli kivaa. Juttelin ekaa kertaa elämässäni pojan kanssa kunnolla ja vielä syvällisiä :D Onneks olin tarpeeks kuoseis nii ei tullu mitää kiusallista hiljasuutta, joka on mulle tuttua. Mutten silti puhunu mitää tyhmää onneks. Ajeltii pari tuntia autol ku kaks muuta meni baariin ja mähän en tietysti pääse ku oon alaikänen. Ei haittaa kyllä, mua pelottaa jo nyt valmiiks ku pääsen baariin niin se tietää rahoille menoa...Aamulla oli sitten jonku verran krapula, juotiin vähän jotain unkarilaista ihmelitkua :D Kännissä on niin kiva olo, ei oo mitää huolia oikeestaan ja tuntuu et oon ihana ja kaikki onnistuu kyllä. No joku kaatokänni on jotain kamalaa, mut sellanen mukava humalatila on jees.

Tänään oon siivonnu mun huonetta, huhhuh. Tyhjensin koko vaatekaapin, kokeilin jokaista vaatetta ja otin asukuvia :D Mulla oikeestaan on paljo vaatteita mut 60% niistä on rumia, ei mun tyyliä tai ostettu joskus tyyliin ala-asteella :O Herrajumala oli jo aika tonkii tuo kaappi. Mulla oli vähän hauskaa ku räpsin niitä kuvia. Naureskelin vaan, et ei hitto mitä vaatteita mulla on. Nyt oon vähä oppinu ja tiedän suunnileen minkälaiset vatteet on mun tyyliä. Tilasinkin yks päivä H&M: ltä 100 eurolla kaikkee...Okei, se on iha vitusti rahaa ja en kysyny porukoilta. Mulla on isän tunnukset ja nyt tuli 'tunne' et mun pakko tilata. Porukat saa kivan raivarin, mut ei voi mitään. Toivon et joudun palauttaan edes jotain nii tulee pienempi lasku :D Nyt meen kyl nukkumaan ku en jaksa kirjottaa edes kunnolla ja jututki on vähä...blah.

Catwalk

2010-04-11T22:20:00.001+03:00

Tää on nyt pikanen postaus, koska painun nukkumaan ihan just. Tänään oon käynyt kahdesti lenkillä, zumbannut ja voimistellut, hyvä minä. Eikä enää ollut sitä eilistä "ajattelin syödä ihan vitusti" -oloa. Onneks..tai söin mä illal pienen vaniljatuutin ja rivin suklaata...mut muuten hyvin. Sitten sain alotettua maantiedon esseetä, joka tosin olisi pitänyt kai palauttaa jo viimeviikolla. Ei tässä muuta, nyt on vähä huono-olo, mutta muuten oon ollu ihan hyväl tuulel.

Lopuks video, jonka just katoin youtubes. Okei, mallit ei oo ihan realistisia esikuvia, koska niillä on hyvät geenit ja ne on niin pitkiä muhun verrattuna, mutta silti. Voiko näitä vartaloita - etenkin jalkoja - olla ihailematta?! Mä rakastan hoikkia jalkoja. Just tollasia ja oon katkera siitä etten perinyt äidiltä sen hoikkia sääriä. Se täytti tässä nyt 59 vuotta ja sillä on edelleen sellaiset sääret, joista olen hieman kateellinen. Itselläni on paljon läskimmät ja paksummat jalat...Ei ole kivaa tämä :( Äiti paino viel raskaana ollessaan ison mahan kanssa vaan 50 kiloa, vaikka yleensähän kaikki odottavat äidit paisuvat vaan kun ruokahalukin lisääntyy. Jotkut on onnekkaita, toiset ei.

It's just another day, nothing in my way.

2010-04-10T15:00:00.001+03:00

Tänään heräsin aamulla eikä mua huvittanut yhtään nousta ylös. Mä en jaksa nousta ylös, koska mä en halua mennä syömään ja ei mulle tapahdu mitään tekemisen arvoista nyt. Tänä viikonloppuna mun piti siis juhlia synttäreitäni, mutta istun kotona yksin, syön ja pyörin välillä ahdistuneena sängyllä. Kävin tupakalla ja mun tekis mieli juoda viinaa kaapista, mutta ei siitä oo mitään hyötyä kun otin vasta lääkkeetkin. Tulee ainoastaan entistä paskempi olo. Laitoin aamupäivällä kuvia albumiin. Mä mietin miten kaunis oon niissä kuvissa, mutta silti en oo niissäkään tarpeeks laiha. Nyt mä ainakin tunnen itseni niin läskiksi ja rumaksi. Vaellan vaan koomassa kotona ja ärsytän välillä porukoita. Mua ei huvita tehdä mitään, joten istun vaan koneella. Eilen kuitenkin sain käytyä lenkillä ja zumbattua sekä katoin hyvän leffan (Tyttö joka leikki tulella). Mun tekis mieli vaan itkeä. Yks kaveri vanhempi kaveri sanoi mesessä äsken et tee säkin jotain piristävää tänään. Mitä piristävää mä voisin tehdä ku kaikki kaverit on jossain. Meen yksin istuun johonki metsään ja vedän perseet?! Ompa piristävän kuulosta kyllä. Jos mä lukisin vaikka muiden blogeja niiden värikkäästä elämästä kun mun oma elämä tuntuu taas niin tylsältä ja harmaalta.Oon kuunnellut uutta löytämääni bändiä Keanea ja tää biisi sopii niin tähän tunnetilaan ja on muutenkin ihana:

Muuten radiossa puhuttiin liioittelevista kosmetiikkamainoksista. Muakin ne kyllä ärsyttää joskus, joten allekirjoitin adressin. Käykääs katsoon tämä ja allekirjoita adressi, jos haluat :) Ja voit äänestää Nelly.com:ssa minun bikineitä :'D

Help me to win, vote on my bikini here!

This pretty face don't work no more.

2010-04-08T18:04:00.000+03:00

Nyt on koeviikko ohi, huh. Ei sillä, että olisin lukenut paljon mitään, mutta oon ollu stressaantunu ja ahdistunu. Tämänpäiväinen matikan koe meni ihan surkeasti, huoh. Ei voi mitään, mut mua pelottaa, jos kolme koetta ei pian menekään läpi ja jouduin uusimaan niitä kaikkia! Ens jakso on jo ihan tarpeeks vaativa. Onneksi kohta on kesä ja mulla alkoi nyt viikonloppu, ah. Tulee olemaan tylsää, kun kaverit on muualla eikä oo seuraa. Nyt mulla siis olis aikaa tehdä rästikoulujutut ja kaikkea muutakin mitä en ole ehtinyt tekemään. Pitäisi tehdä kevätsiivous, siivota vaatekaappi, laittaa valokuvia albumiin ja lukea kirjoja sekä lehtiä. Tuntuu vaan, etten saa mitään aikaiseksi. Mun pitää pakottaa itseni tekemään jotain, mutta eipä sekään näytä auttavan. Oon niin levoton enkä pysty keskittymään. Kaveri lähti tosta naapurista toiselle paikkakunnalle täksi viikoksi esittelemään päättötyön jne. Ja sen takia mun syöminen on lisääntyny enkä saa yksin raahattua itseeni lenkille. Jotenkin oon paljon energisempi kun kaveri oon täällä. Nyt mä haluan vaan nukkua, nukkua ja blaah.

Happy birthday to me.

2010-04-07T10:49:00.001+03:00

Onnea minä. Tänään on mun synttärit ja täytän 17 vuotta. Kohta mulle tulee ikäkriisi. Taas yksi vuosi mennyt ja sekin tuntuu taas menneen niiden edellisten vuosien tapaan häilyvästi. En mä enää muista mitään tiettyjä tilanteita paljoa. Kesää mulla on ikävä. Oon tasan vuoden päästä 18 vuotta eli niinsanotusti aikunen. Mutta oon ihan hukassa. Mun pitäs alkaa miettimään mitä meen opiskelemaan lukion jälkeen, jos ylipäätänsä pääsen sitä läpi. Nytkin mulla alkais kohta terveystiedon tunti, jolla esitelleen kyselyiden tulokset koko ryhmälle. En ole menossa, koska en halua. Oon kyllä hyvä keksimään syitä. Perustelin asian sillä, etten halua, en kehtaa, en jaksa, en oo edes tehnyt sitä kyselyä enkä jaksa lähteä tunniksi koululle. Sanoin porukoillekin, että ei mulla oo huomenna koulua. Meillä on siis koeviikko menossa, mutta joka päivä ei oo itselle koetta. Mua vähän pelottaa miten luontevasti valehtelen nykyään porukoille. Mun ilmekään ei värähdä. Ala-asteella jäin useimmiten kiinni, koska pokkani ei pitänyt. Nyt musta on tullu parempi siinä. Kavereille en siltikään valehtele, koska siinä olen edelleenkin surkea ja mulle tulee huono omatunto. No okei, ei nyt lasketa jotain pieniä valkoisia valheita, joilla voin perua menoja tai muuta. Niitäkään en ole kyllä pitkään aikaan keksinyt, onneksi.

Mä suunnittelin jo viime viikolla, että voitaisiin juhlia toisten kavereiden kanssa mun synttäreitä. Ei olla nähtykään kunnolla pitkään aikaan. Kaveriki aikasemmin lupasi, että sillon viimeistään mennään ulos ym. Ja nyt sillä luki facebookissa tyyliin "olis jo viikonloppu ja kalajoelle taas <3:)". Eli se sitten päättikin mennä taas poikakaverilleen, vaikka ne näkee viikollakin joka ikinen päivä! Suoraan sanottuna olen hieman loukkaantunut. Unohtiko se mun synttärit, unohtiko se mitä se lupas? Joudunko istumaan kotona koko viikonlopun ja juhlimaan taas yksikseni synttäreitä? Miks ihmisistä tulee tollasia kun ne alkavat seurustelemaan? Ärsyttävän läheisyysriippuvaisia ja hellyydenkipeitä lässyttäjiä. Sori vaan. En oo ikinä ollut rakastunut kylläkään, mutta silti mua vaan ärsyttää. Itse onnittelin alkuvuodesta heti kaveriani, ostin mielestäni ihan kohtuukalliin lahjan ja juhlittiin sen synttäreitä. Ja nyt kun mä ootan samaa ja haluaisin juhlia synttäreitäni niin kaveri menee vaan taas nyhväämään poikakaverinsa luo. Melkein oksettaa. Äiti sentään halas mua aamulla ja onnitteli. Ja sain Marabou Daim -suklaalevyn, jonka aion syödä hyvällä omalla tunnolla!

Eksyneenä on vaikea löytää itseään.

2010-04-04T19:21:00.000+03:00

Tää loma on ollu mukava ja mä voisin sanoa olevani iloinen pitkästä aikaa. Mutta samalla oon myös hämmentynyt ja vähän pelokas, kuten aina. Torstaina olin tosiaann juomassa kaverin kanssa ja oli mukavaa. Autossa mun vieressä istui yks poika, joka oli sulonen kun piti kättä mun jalan päällä, muttei yrittänyt mitään muuta. Hihi, se oli kyllä aika sulonen :) Se oli kuitenkin ysinelonen ja joku hokileija. Tai en mä tiedä, ei se vaikuttanu sellaselta "tyypilliseltä" jääkiekkoilijaleijujalta. Se oli vähän ujokin. Sitten oon jutellut facebookissa ja puhelimessa yhden kokkolalaisen pojan kanssa. Se on thaimaasta muuttanut tänne ja se on sulosen kuulonen, kun puhuu välillä huonoa suomea :D Se vaikuttaa jotenkin niin kivalta ja on söpökin. Olin toki ensin tapani mukaan ennakkoluuloinen entisten kokemusten perusteella, mut nyt musta tuntuu niin kuin oisin vähän ihastunut. Mä en tiedä mikä mulla on, mutta toisaalta oon positiivisesti yllättänyt, että olen pitkästä aikaa kiinnostunut jostain. En oo ollut pariin vuoteen edes ihastunut keneenkään. Vielä mulle ei oo tullut mitään suunnatonta ahdistusta sillä onhan tää kaikki niin alussa. Toinen puoli musta haluaa paeta ja on peloissaan, mutta toinen puoli musta on innostunut ja haluaa heittäytyä. Jotenki tää poika vaikuttaa ystävälliseltä ja turvalliselta, ettei mua kuitenkaan niin paljon pelota. Ainakin mä oon innostunut treenamaan itseni hyvään rantakuntoon, ettei tarvi kropan puolesta olla ahdistunut. Mä en vaan tiedä miten mun pitäs olla varsinkin poikien seurassa. Aina sanotaan, että ole vain oma itses, mutta entä jos ei tiedä kuka on oikeasti ja miten olla oma itsensä. Mä tajusin, että mun pakko alkaa olemaan itsevarmempi ja tykkäämään itsestäni enemmän, että ylipäätänsä voin tavata tuon pojan joskus. Mä en halua pilata juttua sillä, että olen vaivaantunut ja tylsä. Pitää varmaan alkaa etsimään välillä niitä hyviä puolia itsestä ja ajatella, että minäkin olen ihana.

holiday

2010-04-01T11:20:00.000+03:00

Nyt on sitten tehty kaksi koetta, joista kyllä tämänpäiväinen maantiedon koe meni päin persettä. En edes uskalla ajatella, että pääsisin edes läpi. Okei nyt pitää tsempata! En eilen ehtinyt lukemaan kokeeseen, koska pyörin kaverin kanssa kaupungilla (tai ei tätä pientä tuppukylää voi sanoa edes kaupungiksi....). Ja olihan se tietysti hauskempaa kuin istua sisällä ja yrittää lukea kokeeseen. Oli niin hieno ilmakin, että mentiin pyörällä ja siinähän tuli tietysti kulutettua kaloreita ;). Kävin eilen koulun jälkeen siellä kampaajalla ja hienot hiukset tuli! Sitten hypin lammikoiden yli ja kävelin noin kuusi kilometriä kotiin. Jalat on vähän hellänä. Ja ilalla tosiaan ajettiin pyörillä kylälle ja tuli yhteensä ajattua noin 12 kilometriä. Ei yhtään hassummin. Ostin kaupasta kylläkin jäätelön ja kaverilla syötiin sipsejä samalla kun katsottiin leffaa. Kävin sitten äkkiä kotona oksentamassa vessassa enimmät sipsit pois, koska ahdisti vaikkei ollutkaan täysi olo. Tajusin siinä illalla, että olin oksentanut päivän aikana kahdesti! Sitä ei olekaan tapahtunut aikoihin ja se täytyy lopettaa heti alkuunsa. Lisäksi huomasin, että porukat oli ostanut rasian jäätelöä ja paketin hyviä puikkojätskejä...Mutta yritän olla syömättä. Kaverille hehkutin, että oon nyt laihtunut kolme kiloa, mutten uskalla syödä etten liho. Eipä se paljon mitää, se vaan sano että "Voi eii."

Mun kaverin luokkaverin isoveli oli hirttänyt itsensä. En tuntenut niitä, mutta tottakai mietin, että miksi se niin teki. Sitten mietin miltä tuntuisi hirttää itsensä. Se kuristumisen tunne on varmaan tosi veemäinen, mutta ei kai se kauan kestä. No en silti hirtä itseäni, koska luultavasti juuri kun olisin kuristumassa tulisi pakokauhu "apua en mä haluakaan kuolla". Mutta sittenpä se olisi jo liian myöhäistä. Ja sanoin kaverillekin, että mieti nyt niitä vanhempia tai jotai, jotka löytää sen hirtettynä roikkumasta jostain. Voi olla ehkä hieman järkyttävää!

Voisi syödä paahtoleivän nyt, kun meinaa olla järjetön nälkä jo vaikka söin smoothieta aamulla. Sitten voisin nukkua, siivota, zumbata ja lähteä kaverin kanssa lenkille. Sitten pitääkin juomat hommata ja lähteä ilalla ulos...Toivon vaan, ettei kaveri löydä mitään hoitoa ja lähde sen kanssa. Mutta onneksi on loma <3 Hyvää pääsiäistä! :)

school day.

2010-03-31T11:41:00.000+03:00

Mä tein äsken jotain mitä en ois ikinä uskonu tekeväni; nimittäin oksensin koulun vessassa. Mun kaveri ei oo koulussa, joten oon nyt yksin melkein koko ajan. Kävin äsken syömässä enkä syönyt kun jotain kurkunpalasia ja säilykemandariineja. Se kanakastike ja riisi oli niin pahaa. Mutta jälkiruuaksi otin jotain mokkavaahtoa kun ne oli oikein annosteltu kuppeihin. Siitä sitten tuli morkkis, että mitä vittua mä meen syömään jotai ällömakeaa ku oon laihiksellaki, läski! Siispä menin vessaan ja siellä ei ollut ketään, oten oksensin suurimman osan pois. Mutta silti mua jäi ahdistamaan kun kumminkin jäi kaloreita.

Mutta oon silti tosi tyytyväinen, koska oon taas löytänyt itsekuria! Eilen söin aamupalaksi näkkirin ja kahvin, päivälliseksi paahtoleivän, kaksi pinaattilettua, porkkanaraastetta ja maitoa. Iltapalaksi appelsiini, Oon niin ylpeä etten syönyt enempää! Ja kaiken lisäksi kävin lenkillä kaverin kanssa, oltiin tunti salilla ja poljin puoli tuntia yhdessä laitteessa ja siinä kuluikin jotain 200 kaloria. Mahtava olo oli ilallla. Tänä aamuna menin vaa'alle ja se näytti 56,4 kiloa. Olen siis sen mukaan laihtunut noin kaksi kiloa. Olokin tuntuu vähän laihemmalta :)

Tänään menen kampaajalle ja kävelen kotiin sellaset 6 kilometriä. Sitten vielä lenkille luultavasti kaverin kanssa. Ja voisin päivälliseksi syödä taas paahtoleivän ja jotai. Kyllä mä tästä vielä laihdun ;) Nyt meen ku joku tuli tohon viereiselle koneelle enkä kehtaa täs kirjotella...-_-

Not afraid to die.

2010-03-29T20:05:00.004+03:00

Kävin tänään psykiatrisella. Juteltiin sen lääkärin kans ja se oli taas mukava. Meinasin vaan alkaa taas itkemään, mut sain luojan kiitos hillittyä itseni. Tein masennustestin ja sain 27 pistettä eli mulla on vielä keskivaikea masennus. Siihen itsemurhakysymykseen en osannu oikeen vastata, joten laitoin "Olen ajatellut itsemurhaa, mutta en tee sitä koskaan" tai jotain tuonnepäin. Teki mieli laittaa "haluaisin kuolla", koska välillä haluankin, mutta en mä nyt viitsinyt huolestuttaa sitä lääkäriä. Ja ne ruokakymyksetkin on huonoja, kun kysytään onko ruokahalu vähentynyt ja onko laihtunut. Mulla ainakin on päinvastoin, että ruokahalu lisääntyy kun oon tosi masentunut. Sitten mulle tuli yhtäaikaa säälittävä sekä huvittunut olo, kun se kysy: "Mitkä on sun vahvuuksia eli missä sä oot hyvä?" Minä vastaan "Öö...hmm en mä osaa vastata tohon..en tiiä." Lääkäri "No ajatellaampa, että kysyttäs sun kavereilta, että missä oot hyvä?" Olin vähä aikaa hiljaa ja vastasin "No en mä tiiä, ei tuu mitää mieleen." Sen jälkeen se sano, että en oikeen luota itseeni enkä keksi positiivisia asioita itsestä. Ihan tottahan toi on, mut oon vaan vältelly ajattelemasta niitä asioita. Sanoin, että mua ahdistaa kauheasti ajatella tulevaisuutta, koska en tiiä mikä mua kiinnostaa, mihin meen ja pärjäänkö edes missään työssä. Se vastas, että "Ei oo mikään ihmekään, että sua pelottaa jo tulevaisuus kun oot niin hukassa itses kanssa." Eikä se mitenkään epäkohteliaasti sanonu, huolestuneena vaan. Ja mä meinasin alkaa itkeen ku mua alko ahdistaan, masentaan ja kaikki tuntu taas niin epätoivoselta.

Se lääkäri kysyi myös, että montako ystävää mulla on. Vastasin, että kolme ja kavereita muutama. Siis ihan kunnon kavereita eli en nyt mitään muutamaa sataa facebook-kaveria sanonu. Ehkä mä voisin alkaa avautuun mun kahdelle muulle kaverille ja oon jo harkinnutkin sitä. Kerään vaan rohkeutta ja odotan oikeeta tilaisuutta. Nimittäin ois aika törkeetä tai jotain, jos tappaisin itseni enkä olis koskaan puhunu kavereille yhtään mitään mun ongelmista niin ei ne olis edes saanu tilaisuutta yrittää auttaa tai olla tukena. Ehkä mä joku päivä raotan vähän niille mun kaksoiselämää, jota oon peitelly oikeen hyvin.

Sen jälkeen käytiin ostoskeskuksessa äitin kans ja mä hidastelin, jotta saisin skipattua vielä yhden tunnin, joka oli ruotsia. Kävin syömässä, mantsan tunnilla ja kuviksessa ei ollut ope onneks paikalla niin tehtiin puolessa tunnissa työt valmiiks. Sitten kävin syömäs leivän ja hedelmäsalaattia ja menin kitaratreeneihin. Mut koko ajan mua ahdisti ja masensi. Mun teki vaan mieli mennä kotiin, hautautua peiton alle ja nukkua tosi tosi kauan. Vessassa istuin pää käsien välissä ja itkin melkein. En mä edes kunnolla tajua mikä mulle tuli, mut ahdistaa kaikki taas vaihteeksi. Ja pitäis tehdä vaikka mitä, mutta kun ei ehdi ja tällä viikollaki on kaks koetta. Noh, huomenna käyn hakeen lisää lääkkeitä, koska mun masennuslääkeannosta nostettiin 20mg:sta 40:mg:maan. Toivottavasti ne vie ruokahalua vielä enemmän pois. Tänään muuten kävelin aulassa ja katsoin itseäni ohimennen peileistä. Hoin "läski, läski, läski" puoliääneen, enkä huomannut infossa istuvaa naista. Se katto mua ehkä pikkusen oudosti kun auoin siinä suuta ja ilmeilin itsekseni. :----D Hyvä minä! Sitten mun piti vielä mennä sille puhumaan ja vaihtaa asuntolan avain. Yritin pitää naaman peruslukemilla :D
Laitoin sit pelkän biisin kun blogger ei suostunu lataan kuvia -_-

A journey through the space, colours, planets everywhere, We're testing our (in)sanity
A razor across our skins, dropping all these magic pills, Can't you see were floating away

Come take my hand, we'll fly away, We'll move in silence

We'll take a trip inside our heads, Frame by frame

We're not afraid to die, We're not afraid to lose our minds

We're not afraid to face the things we left behind, We're not afraid

Can you feel the vibration now, Turn your body inside out

This is really going to hurt, Diving to the sea of hell
Can you hear the judgment bells, It's ringing for you and I

Hear how it's calling out our names, You better drop another pill
It will never be the same, We're going down

A constant replay of our lives is flashing before my eyes, A silent movie in black and white

Maybe it got too much too soon, It's getting hot as hell, we're burning up, I think we're gonna crash

the end of everything

2010-03-27T21:54:00.001+02:00

Mulla on ollu koko päivän pää kipee. Heräsin aamulla ja olin ihme tokkurassa ja tukkonen olo et olis voinu olla krapula mut eipä ollu. Tänään oon polttanu vaan yhen tupakan, hyvä minä! Muuten päivä on ollut tylsä ja aika masentava. Oon syöny liikaa tai "terveiden" ihmisten mittakaavassa ihan normaalisti, mutta mulle aivan liikaa. Kävin kuitenkin lenkillä aamupäivällä ja sitten iltapäivällä vielä uudestaan kaverin kanssa. Tai kummatkin oltiin tosi väsyneitä ja koira pomppi iloisesti edellä ja me laahustettiin perässä. Ihmisiäkään ei juuri näkynyt ja taivas oli tumma. Sanoin, että ihan kun olis maailmanloppu tulossa. Jollain kierolla tavalla toivon jopa sitä. Kaveri vastasi, että "Niin mieti jos oltais ainoat ihmiset täällä". Aika pelottavaa ois ollu. Mut jos muut häviäis me mentäs hakeen kaupasta eri sipsilajikkeita ja mentäs kattoon leffoja :D No nii mut kumminki, tulin äsken saunasta, jossa kykin kynttilöiden valossa kun oli se Earth Hour -juttu. Sammuttelin valot puol yhdeksältä ja porukat sytytti niitä kohta uudestaan kun niitä alkoi kyrsimään kun naapureissaki paloi valot ja olis pitäny olla itse pimeäs :D No, mä ainaki yritin. Nyt mulla on maha vähän kipee, toivottavasti en sairastu tai mitään. Nykyään luulen melkein joka toinen päivä kuolevani kun johonkin sattuu...Ja heti ensimmäisenä tulee paniikki "tuhoa päiväkirja!!!!". Joo, mutta nyt mulla on edelleenkin pää kipeä mahakivun lisäksi, joten vois painua aikaisin nukkumaan. Huomenna pitäis vaivautua tekemään koulujuttuja. Kuulostaa enemmän kuin ylivoimaiselta.

What about now.

2010-03-26T20:33:00.004+02:00

Huh, ompa ollut kiireinen viikko. En oo ehtinyt koneella juuri olemaan mitä nyt käymään galleriassa ja facebookissa. Oon ollu koulussa, käynyt lenkillä kaverin kans, ollut niillä ja se meillä. Eikä se edelleenkään tiedä mitään mun ongelmista...No ehkä mä tuun avautumaan tässä kun saan vähän alkoholia. Haluan, että me lähennyttäis enemmän ja voisin puhua avoimesti taas kaikesta niin kuin joskus ala-asteella.

Yksi iltapäivä mua väsytti älyttömästi ja menin makaamaan sänkyyn. Mua masensi ja vitutti. Ajattelin, että "haluan olla vaan" ja itkin. Sitten nukahdin jossain vaiheessa. Eilen illalla mua ahdisti tosi paljon ennen nukkumaan menoa. Oon jotenki epätasapainonen. Koulussa mulla on älyttömän levoton olo, en jaksaisi millään istua paikallaan tai edes keskittyä mihinkään. Läksyjäkään en oo juuri tehnyt ja kohta on koeviikko. Mua stressaa koulu ja yksi yö itkin ja nukahdin kun mietin sitä. Tällä viikolla oon syönyt enemmän mitä viime viikolla. Ja sekin vituttaa. Huomenna syön vaan salaattia! Luojan kiitos nyt on viikonloppu, koska mä haluan edelleenki "vaan olla".

Koulussa mun kaveri kysy yhtäkkiä kun oltiin koneella "Näytä sun blogi mä haluan nähdä sen." Mä vaan sanoin nopeesti "Ei mulla oo blogia." Siihen se vastas yllättyneenä "Ai jaa". Mua alko vähän hermostuttaan, koska en halua, että kukaan tuttu/kaveri lukee tätä tietäen, että se olen minä joka kirjotan. Empä taida enää käyttää blogilistaa muiden nähden, kun siinä suosikkisivullakin lukee "omat blogit". Mä en halua alkaa selitteleen ja et muut pääsis näin lähelle mua. Enkä mä halua salaiseksikaan laittaa tätä blogia. Mut ei kai siinä, jatkan hyvän musiikin latailua. Ehkäpä pelaan simssiä ja tapan niitä huvikseni kuvitellen muutaman henkilön siihen...:D Ja melkein kaikki sanoo mua aina kiltiks...heh 8D

partyline

2010-03-21T19:53:00.001+02:00

Mun pitäisi lukea ruotsin sanakokeeseen, muttei kiinnosta sitten yhtään, joten yritän viivytellä ja vältellä, joten siks tulin kirjottamaan. Sunnuntait on aina jotenkin tylsiä ja masentavia. Masentaa ajatella, että taas joutuu viikon ajan heräämään aikaisemmin, menemään kouluun ja plah. Koeviikkokin lähestyy enkä oo osannut tähän mennessä laskea yhtään laskua. Voin vaan siis kuvitella miten hyvin kokeet menee...Huoh.

Tänään oon syönyt seuraavia: Aamupala (12 aikoihin): 2 ruisleipää raejuustolla, appelsiini, teetä. Päivällinen: keitettyjä porkkanoita ja vihanneksia, 2 pientä perunaa, punaviinikastiketta, ruisleipä, raejuustoa ja maitoa. Aika pieni annos, toi lista vaan kuulostaa pitkältä :D Lisäksi venyttelin samalla kun katsoin Salkkareita ja zumbasin päivällä. Vähän aikaa sitten kävin kaverin kanssa lenkillä eli oon kyllä tyytyväinen tähän päivään. Kaloreita en tiedä, koska en jaksa ikinä laskea niitä, mutta tuskimpa niitä on yli 500. Hyvä, koska perjantaina tuli kaloreita kuitenkin mehuista ja limuista mitä juotiin alkoholin kans. Eilen sitten söin pitsan kun katsoin leffaa...mutta eipä tuo haittaa jos kerran viikossa vetää tyyliin pitsan. Yritän vaan viimeseen asti välttää kovin täyttä oloa, kun siitä seuraa ahdistus ja tekee kamalasti mieli hankkiutua eroon siitä ruuasta. Multa lähtee muutenkin niin paljon hiuksia ainakin omasta mielestä, että ei ole varaa oksennella, se kun ei auta asiaa yhtään.
Paino oli 57kg eilen aamulla eli olin laihtunut kilon! Jes, nyt en kyllä uskalla mennä silti puntarilla ja illalla se näyttää muutenkin aina enemmän. Mua ei haittaa yhtään se, ettei lumet ole alkanut vielä sulamaan sillä mulla tulee kiire ja paniikki, jos kesää alkaa olemaan ihan lähellä ja oon vielä näin valtava...Aina jos tekee mieli syödä yritän ajatella niitä tulevia kesäpäiviä, jolloin 'pitää' vetää ylleen minishorsit, bikinit ym. ja mennä rannalle. Mä en voi nauttia yhtään siinä bikinit päällä heiluessa, jos tunnen oloni lihavaksi. Mulle tulee ahdistus ja oon vähän vaivautunu koko ajan. Ja sitähän mä en halua kesällä olla. Haluan nauttia täysillä kesästä, joten mun pitää nyt olla ahkera ja tehdä töitä sen eteen. Vielä reilu kaksi kuukautta aikaa..VAAN :O

Kuuntelin sattumalta tätä biisiä ja katsoin videon youtubesta niin oli aika osuva :D

Shine a light on my life and warm me up again .

2010-03-20T18:46:00.002+02:00

Tässä yks päivä kun olin aerobicissä, mulle tuli taas ihan omituinen olo. Kaikki tuntui epätodelliselta. Tiesin olevani siinä, mutta silti en ollut. Tuijotin zombina ohjaajaa ja tein liikkeet perässä. Sivusilmällä näin miten muutkin tekivät liikkeitä ympärilläni. Olin niin poissaoleva. Joskus on vaikea kuunnella mitä muut sanoo. Kuulen vain puhetta, mutta en pysty keskittymään, sitten kysyn "Ai mitä?". Yks kaverikin sanoi eräs päivä "Sä näytät aika poissaolevalta." Ja mä sitä mä oon. Yritän olla ajattelematta todellisuutta mahdollisimman vähän, koska en oikein kestä sitä. Olen koneella, kuuntelen musiikkia, katson telkkua tai olen ihmisten seurassa. Jos olen ihan yksin kuvittelen jotain "omaa mielikuvitusmaailmaani". Sitä on hankala selittää. Mutta nyt olen ihan yksin kotona, koska porukat lähti katsoon mun veljeä sairaalaan. Sillä on joku tulehdus ym. Mä olen niin laiska ja huono ihminen, etten lähtenyt mukaan. Mutta puhuin sentään veljen kanssa puhelimessa. Mutta nyt olen yksin tyhjässä talossa, ei kuulu ääniä ja ulkona alkaa hämärtää. Todellisuus iskee päin kasvoja ja mua alkaa ahdistamaan. Olen ihan yksin, minä ja todellisuus. Jotenkin epätoivo alkaa taas hiipiä ja yksinäisyys tulee mieleen. Mä inhoan niitä tuntemuksia. Saattaa olla sillä myös vaikutusta, kun olin eilen vähän juomassa ja lääkkeistä sekä alkoholista ei tuu mikään ilosin olo. Onneks ei oo kumminkaan krapulaa.

Äiti neuvoo, että älä polta, älä juo ja elä terveellisesti niin vältät sairauksia. Mutta mua ei oikeastaan kiinnosta. Tai enhän mä tietenkään halua mitään syöpää tai sydänsairauksia, mutta musta tuntuu, etten mä kuitenkaan elä kovin vanhaksi. Enkä tiedä, että haluanko edes elää. Kuitenkin tää maailma on niin paska paikka ja jos suurin osa elämästä on suoraansanottuna perseestä niin en mä kyllä välttämättä jaksa jäädä moneksi vuosikymmeneksi tänne kärsimään ja odottelemaan niitä pieniä onnen hetkiä, joita tulee harvoin. Tää kaikki tuntuu vaan niin hirveeltä suorittamiselta ja selviytymiseltä. Ihmisille uskotellaan, että ne voi tehdä elämällään mitä ne haluaa, vaikka eihän ne todellisuudessa voi. Odotetaan tiettyjä asioita, joita ihmisen pitää tehdä. Sun täytyy opiskella, hankkia työ, hieno asunto ja mennä naimisiin. Sitten on moraalikäsitykset ja muut. Jokaisen pitää pyrkiä olemaan se omanlaisensa täydellinen ihminen tässä muka niin täydellisessä yhteiskunnassa.

Mä poltan jos mä haluan, mä juon jos mä haluan. Mä kuolen sitten kun kuolen. Oikeastaan ainut asia mikä mua kuolemisessa pelottaa on se, että kaikki lukevat sitten päiväkirjani, blogini ja jos mulle tehdään ruumiinavaus ne lääkärit näkee mut alkkareissa. Joo naurettavaa, mutta noita mä murehdin, jos satun jäämään auton alle ja kupsahtamaan enkä ehdi tuhota päiväkirjoja. Niissä on niin henkilökohtaisia asioita enkä mä halua, että kukaan lukee niitä vaikka olisinkin kuollut ja kuopattu. Mä jatkan koomailuani ja yritän olla ajattelematta tulevaisuutta.

blah

2010-03-17T16:18:00.002+02:00

Olin juuri oksentamassa varaston takana sitä helvetin suklaamuffinssia, mutta ei sitäkään saanut tehdä rauhassa kun joku naapurin äijä päätti alkaa raahaamaan tavaroita autoonsa. En sitten viitsinyt jatkaa, jos se vaikka sattuisi näkemään, vaikka olikin puita vähän edessä. Sitä paitsi kuka selväjärkinen kyykkii pihalla oksentamassa talvella? Ja keskellä päivää. No voihan se luulla tietysti, että oon alkoholisti...whaterver. Tänään oon syöny aamupalaksi mandariinin, paahtoleivän ja kahvia. Koulussa söin yhden ruokalusikallisen ananaspaloja ja lasin maitoa, wuhuu! Mutta sitten käytiin toisella paikkakunnalla shoppailemassa ja veli osti suklaamuffineja ja suklaalevyn. Söin kotona kaksi palaa suklaata, mutta se oli ällömakeaa, hyi ja lähes kokonaisen suklaamuffinin. Siis mitä mä oikein ajattelin. Joku 300-400kcal yhdestä muffinista! Toivottavasti tuli ulos edes vähän niistä kaloreista. Loppupäivänä en syö mitään, rankasen nyt itseeni. Mut toisaalta oon tyytyväinen ku oon syöny noin vähän, vaikka alko menkatki. Yleensä ennen menkkoja mussutan aina ruokaa isot määrät. Mutta nyt musta tuntuu, että mä oikeesti pystyn laihduttaan ja oon ihan innoissani siitä. Kunhan unohan noi lihotusruuat! Mulla ei oo nälkä eikä mua heikota. Eikä mulla tee yhtään mieli mennä tonkimaan jääkaappia ja syödä. Normaalisti kävisin tietyin väliajoin aukomassa kaappien ovia ja etsimässä mussutettavaa. En halua ikinä luopuu näistä lääkkeistä. Oon polttanu kaks tupakkaa tänään ja sekin vähentää syömishaluja. Ihanaa, mun on pakko ostaa tupakkaa heti kun mahdollista. Mä uhmaan kaikkia syöpiä ja muita sairauksia vaan sen takia, koska haluan olla laiha. Voin olla syömättä siis juuri mitään, vedän vaan vettä ja polttelen tupakkaa. Täältä tullaan kevät, kesä ja rantakunto! ;) Tässä thinspoa:

sunday

2010-03-14T22:20:00.002+02:00

Tänään aamulla porukat lähti Kokkolaan, mut mä jäin nukkumaan. En jaksanu lähtee, koska edelleen olis ollu tiedossa paljon syömistä ja istumista enkä olis päässy edes shoppaileen kun kaupatki oli kiinni. Söin aamupalaks teetä ja puuroa, johon laitoin mustikoita, banaania, tyrnimarjoja ja viinirypäleitä. Se näytti tältä:

Otin kuvia, koska ei ollu kerrankin mitään kiirettä :D Nää uudet masennuslääkkeet on ihania. Mä oon paljon pirteemmällä tuulella enkä angstaa enää koko ajan. Ja mun päätös laihtumisesta on edelleen pitänyt. No okei oon mä syöny suklaa- ja lakritsipatukan, mutta en vedä enää ruokaa vähän väliä vaan pystyn oikeesti hillitseen itseni aina kun haluan. Mulla ei edes tee mieli syödä paljoa. No nyt ilalla vedin pari palaa leipää liikaa, mutta zumbasin ja kävin sentään lenkillä niin ei se nyt niin maailmanloppu oo. Pitäs alkaa zumbata säännöllisemmin, koska se oikeasti polttaa tehokkaasti kaloreita. Onneks oon nyt käyny melkeen joka päivä kaks kertaa päivässä lenkillä vain yhtenä päivänä skippasin kun oli pää niin helvetin kipee.

Huomenna alkaa koulu ja arvaa kiinnostaako?! Ei sitten ollenkaan. Ja mua ei huvita taas koulussa nähä sen yhden tyypin naamaa, joka on mutrulla niinku se imeskelis sitruunaa all the time. Seki inhoaa mua, en vaan tiiä miks :D Mun olis pitäny tehä läksyjä ja jotain koulujuttuja, mutta en mä edes merkannu läksyjä. Tai en ainakaan muista mihin ne merkkasin...Avasin sentään kirjat, jotka tungin ekana lomapäivänä kaappiin monistekasojen sekaan. Mutta katoin vaan niitä, ajattelin 'ei jaksa' ja menin katsoon telkkua. Mä totuin tähän lomailuun, mun laihdutus ja liikunta alko sujua hyvin niin mua pelottaa, että koulu sekottaa taas kaiken. Ja ihana muutenkin olla kotona, kun saa aamulla nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Sitten voi rauhassa miettiä mitä alkais tekemään. Ja saa tehdä mitä haluaa. Mä inhoan tollasia velvollisuuksia niinku koulu. Pitää joka päivä ja tiettyyn kellonaikaan mennä aina sinne. Hirveetä pakkopullaa. Mä en edes tykkää kamalasti harrastuksista, koska mun pitää lähteä niihin tiettyyn kellonaikaan. Mä tykkään vapaudesta, että saan tehdä itse mitä haluan ja milloin haluan. Tai olla vaihtoehtoisesti tekemättä mitään. "On hyvä olla tekemättä mitään ja sen jälkeen levätä." That's sounds like me.

Don't tell me that it's over.

2010-03-12T15:05:00.001+02:00

Tänään ei onneks ollut enää pää kipeä. Porukat lähti aamupäivällä mummolaan, mut en jaksanu lähtee mukaan. Tottakai mulle tuli vähän huono omatunto, koska ne on vanhoja ja haluis nähdä muakin, mutta ei vaan huvittanu. Suurin syy on se, että istuisin vaan autossa, sisällä ja joutuisin tunkemaan ruokaa suuhun säännöllisin väliajoin. Sehän on ihan naurettavaa, mutta mulle isokin asia. Sen takia päätin, että nyt kun kerta jäin kotiin niin syön vähän ja liikun sitten kans. Ja heitin muutaman karkin naamaan ja lähdin lenkille. On kyllä ihan loistava ilma ja tuli taas tosi kuuma. Hölkkäsin enemmän kuin eilen. Oli kivempi hölkätä kun maha murisi eikä ollut raskas ja täynnä. Olin ylpeä itsestäni. Nyt kello on yli kolme. mutta olen syönyt tähän mennessä vain yhden leivän, teetä ja vähän viinirypäleitä. Ja nyt lähden uudestaan lenkille kaverin kanssa kun se soitti just eli tästä tulikin minipostaus :D Kivaa viikonloppua kaikille! Laitan loppun ihanan biisin ja videon:

Don't cry, say fuck and smile.

2010-03-11T16:10:00.001+02:00

Nukuin viime yönä tosi huonosti. Heräilin vähän väliä ja aamulla kahdeksan aikaan luulin, että on vieläkin yö. Tuntu ihan siltä ku oisin nukkunu vaan pari tuntia. Ja kun heräsin mun olo oli aivan kauhee; pää oli jumalattoman kipeä, oli niin huono olo ja tuntu, että laatta lentää kohta. Ihan ku krapulassa ja pahemmin paitsi etten ollut juonut yhtään mitään. Ihan normaalisti menin nukkumaan eikä mulla oo koskaan ollu pää noin kipee. En edes paastonnut tai mitään niin ei se kyllä ruuan puutteestakaan voinu johtua. Ja pää on edelleen kipeä ja huono olo on myös, ei onneks vaan enää niin pahasti! Huh huh, mietin heti aamulla, et "apua kuolenko mä, onko mulla aivokasvain, aivosyöpä, aivohalvaus vai mikreeni?!" Joo ehkä mä vähän hermoilin turhaan :D

Eilen oli uutisissa, että se Kasimir Vaasasta oli löytyny kuolleena. Mä en edes tuntenu koko ihmistä, mutta seurasin sitä juttua ja mulle tuli jotenkin outo olo siitä. En tiedä oliko se olo haikea vai surullinen, koska en oikeen tunnista mun tunteita ja välillä tuntuu siltä et mun tunnekopassa pyörii vaan pölyhiukkasia tyhjyydessä.
No kumminkin, mulla tuli nytkin outo olo kun niin nuori kuoli. Sillä Kassullakin oli ilmeisesti paljon kavereita ja luultavasti asiat ihan ok (vaikka enhän mä sitä tiedä). Ja sekin vaan ilmeisesti sammu lumihankeen ja menehty sen takia, ainakin mitä uutisista ymmärsin. Mietin, että mä oisin voinu kuolla joskus ihan samalla tavalla, mutta niin ei ole kuitenkaan käynyt...vielä ainakaan. Ja sekin mua kerran hämmensi tai jotain, että tuollaiset nuoret - joilla on paljon kavereita ja elämä edessä - kuolee. Ja mä itse välillä toivon kuolevani, en osaa elää, en osaa nauttia elämästä ja silti mä en oo joutunu mihinkään onnettomuuksiin ja olen edelleen hengissä. Kerran kun yks urheilijatyttö kuoli mä ajattelin "no voi vittu, mä oisin voinu kuolla sen tilalta." Ja oon monet illat miettiny millasta elämä olis jos mä olisin kuollu. Paria kaveria ja porukoita se vois haitata, mutta tuskin kuvin montaa ihmistä. Oon itseironisesti miettiny montakohan ihmistä tulis mun muistoyhteisöön...ehkä hyvällä tuurilla 10. Ja kaikki unohtais viikon päästä. Mut ehkä joitakin pidetään täällä maan päällä, että ne sais opetella elämään. Niille annetaan mahdollisuus ja toivotaan, ettei ne heittäis sitä hukkaan. Ja mä ainakin tällä hetkellä aion vielä taistella ja opetella elämistä.

I will fight.

2010-03-09T19:09:00.002+02:00

Tää kuva kertoo varmaan kaiken oleellisen mun tän päivän tunteesta:

Eli aamusta asti mun olo on ollut suuri. Tänään olin aamupäivän syömättä ja lähdin 12 jälkeen lenkille. Ulkona oli aivan mahtava ilma, pari astetta pakkasta ja aurinko paistoi mielettömän kirkkaasti. Eikä ihmisiäkään näkynyt paljoa, joten sain ihan rauhassa lenkkeillä. Sitten kahden aikoihin söin välipalaksi Profeel -jugurttia hedelmien kanssa ja teetä. Päivällikseksi söin kolme tortillaa. Hyi miten paljon. Mutta iso maha vaatii isot eväät, mutta ei enää kauaa. Mulla on kumminkin mieletön morkkis ja ahdistus, koska meillä oli 2 pussia tortillachipsejä ja suklaakeksejä.. Yhh. Nyt en syö enää tänään mitään, juon vaan vettä ja teetä.

Tänään tuli postilaatikkoon H&M:ltä farkkulegginssit. Avasin paketin ja rukoilin samalla, että pliispliis olkaa sopivat. Tilasin kaiken varalta M koon ja olihan ne sopivat. Mutta, mun teki mieli itkeä, koska mun jalat näytti niin paksuilta niissä. Mä angstasin vähän aikaa et miks mulla pitää olla tollaset lyhyet ja paksut halkojalat. Ei se lyhyys niin haittais, jos ne jalat olis edes kapeat ja hoikat, mutta kun ei niin ei. Tää kokemus taas vahvisti mun päätöstä, että kyllä mun nyt pitää ottaa itseeni niskasta kiinni. Mä haluan viettää ihanan kesän ja se ei onnistu näissä mitoissa. Mun logiikalla se ei oo mahdollista, ja niinku yks kaveripoikaki sano kerran "Sun logiikalla kaikki liittyy laihdutukseen." Ja ikävä kyllä näin on.

Scars on my skin, scars on my heart, scars on my soul

2010-03-07T13:11:00.003+02:00

Loma alko perjantaina, mut en oo vielä oikeen sisäistäny sitä. Mut tosi helpottavaa ajatella, ettei huomenna tarvi mennä kouluun. Mä en jaksais, perjantainakaan mä en voinu keskittyä yhtään mihinkään. Me vaan puhuttiin mun kaverin kans, mä vaihtelin asentoa ja naputtelin kärsimättömästi lattiaa ja pöytää. En tiiä johtuku se noista lääkkeistä vai jostain ADD:stä.Opettajat vaan mulkoili meitä ku saatiin joku naurukohtaus. Pitäs ehkä vähä tsempata et pääsen edes kokeet läpi..Tuntuu vaan niin ylivoimaselta. Mä haluaisin olla vaan, ilman mitään vaatimuksia ja paineita. Mä en halua ajatella mun tulevaisuutta, kumminkin oon joku masentunu alkoholisti. Eikä mua inspaa sekään vaihtoehto et mulla ois mies, omakotitalo, pari pentua ja koira. Sitten raataisin töissä eläke-ikään asti ja asuisin koko elämäni samalla paikkakunnalla. Ei kiitos, mä haluan jotain erilaista. Oispa kiva ku voittais 10 miljoonaa niin ottasin pari kaveria mukaa ja lähettäs kiertelee maailmaa ja mentäs minne ikinä vaan huvittas.

Perjantaina kiertelin kaverin kans kaupois toisella paikkakunnalla. Otettiin kuviaki ja mä tietenki vertailin itseeni kaveriini, niinku aina. Sit olin salaa tosi onnellinen ku näytin pienemmältä mun kaverin vieressä ja mun jalat näytti kapeammilta. Mut ei mun olo kyllä oo sellanen. Mä en oikeesti kestä oikeen katsella mun kroppaa ku mua oksettaa. Mä haluan olla laihempi. Tuskin se silti mun elämästä tekis sen onnellisempaa tai helpompaa mut mä vaan haluan sitä niin kovasti. Oisin ainakin edes jonkin verran onnellisempi kun voisin käyttää hienoja vaatteita ja tuntisin olon vähän paremmaksi. Mä vaan oon niin iso. Mut huomenna on viikko lomaa ja mä aion todellaki laihduttaa. Näiden lääkkeiden avulla sen luulis olevan helpompaa ku nää alkaa vaikuttamaan. Kuntoilen joka päivä ja yritän syödä mahdollisimman vähän. Mun pitäs tajuta et en mä vittu heti kuole jos oon syömättä. Syön vaan sen takia ku oon tottunu syömään säännöllisesti. Mä sain mielettömät kiksit ku kuvittelin itseeni laihtuneena ja millasta se olis. Tuli niin euforinen olo et mä haluan olla pienempi. Nyt mulla on muutamakuukausi aikaa ennen bikinikautta. Pitää alottaa heti huomenna ennen ku on myöhästä.

meds

2010-03-04T22:17:00.001+02:00

Oon tänään vaan ollu koulussa..tai no oltiin tunti ja lintsattiin maantieto. Sit ois ollu joku konserttiki mut mentii asuntolaa :D Ahkeria opiskelijoita of course. Sit oon vaan datannu täällä, katoin Ruutu.fi :stä pari ohjelmaa mm. Kallion ja jonku et miten porno vaikuttaa ulkonäköpaineisiin yms. :D ja kävin tos aerobicissä joku aika sit, sen jälkee vaa suihkus ja katoin Salkkarit.

Pää kipee ja väsyttää. Alotin tänään uudet lääkkeet. Eilen en ottanu mitään lääkettä, aattelin pitää vaan välipäivän. Oon nyt siis syöny joululomasta asti Cipralex 10mg, mut ei se mulla auttanu mitenkään, pahensi vaan oikeestaan mun oloa. Painon suhteen en huomannu mitään muutoksia, vaikka pelkäsinkin hirveesti et lihon. No okei, lihoin mä vähän, mut se johtuu vaan mun laiskuudesta ku en oo liikkunu kovin paljoa. Monilla aikusilla oli noista lääkkeistä tullu hirveet sivuoireet ja ne oli maannu puolikuolleina sängynpohjal ja valitti ettei olis ikinä pitäny alottaa. Mulla ne aiheutti vaan maniaa tai jotai alkuviikosta (se oli kyllä ihana olo) ja sen jälkeen se vaikutus tyssähti siihen. Nyt mua on vaan vituttanu koko ajan, oon viillelly ja miettiny melkein joka ilta itsaria. Mielialat heittelee ja välillä oon hyvällä tuulella ja sit yhtäkkiä onkin hirveen epätoivonen olo ja et ei mistään tuu mitää. Haluan vaa mennä nukkumaan peiton alle, mut sekää ei auta jos ei saa unta ku ahdistaa.

Nyt alotin siis syömään Seronil 20mg, jonka pitäs vähentää bulimiaoireita. Ne ei oo enää niin pahoja mitä viel viime vuonna, mut en mä sitä kertonu ku haluan muutenki et ruokahalu vähentys. Ja noi lääkkeet on onneks paljon halvempia mitä edelliset. Toivon siis todellaki et ne auttais. Niiden lisäks syön Melatoniini 3mg, jotka auttaa nukahtamaan, mut ei oo varsinaisia unilääkkeitä. Ilman niitä oisin varmaan jo ajautunu ihan loppuun ja tehny itsarin ku en ois saanu nukuttua ollenkaan.

Mut ei kai täs muuta, alan nukkumaan ja mulla on hirvee nälkä ku oon asuntolas tän yön eikä oo ruokaaa.
Ja enää huominen päivä ja alkaa hiihtoloma! En oo vieläkään sisäistäny sitä asiaa kunnolla. Lomaa tässä tarviinki! Huomenna kehitellään jotai yhen kaverin kans ku sillä on synttärit. Mut nyt alan kyllä nukkumaan ku en jaksa olla enää hereillä. Öitä vaan kaikille :)

Kuka synnytti pahan, kuka keksi vallan ja rahan?

2010-03-02T14:48:00.005+02:00

Tänään aamulla oli tuskasta taas herätä, mä en oo aamuihminen enkä selviä ilman mun unilääkkeitä. Lähdettiin äidin kanssa Ylivieskaan, koska mulla oli aika psykiatrisella yhdeksältä. Sain siis hyvän syyn skipata ruotsintunnin, joka oli siirretty aamulle.

Kerroin K:lle (erikoislääkäri) mun viiltelyistä ja ahmimisistaki. Yhes vaihees sen silmät näytti kostuvan ja se kysy et "tietääkö kukaa kotona sun viiltelystä?". Ei tietenkään tiedä, mä pidän kaikki melkeen sisälläni enkä mä voi luottaa muihin. Olin et vittu et ala itkee. Mä en edes itekään itke nykyään vaikka vituttaski, ei vaan tuu mitään. Mun lääke vaihdetaan ja sain uuden reseptin. Cipralex 10mg ei oo oikeen vaikuttanu mitään, joten nyt saan syödä Seromex 20mg, joka vähentää ahmimista ja bulimiaoireilua. Toivon, et se toimis ja vähentäs ruokahaluu että laihtusin...Loppupäiväks en menny kouluun ku olis ollu vaan hyppäreitä ja yks maantiedon tunti. Muutenki taas masentaa niin varrmaa mä pystysinki keskittymään. Mut musiikki kertoo paremmin kuin jos itse alkaisin selittämään. Joten laitan vaan pari biisiä tähän.

Siellä seison veitsen terällä, hirttolavalla pettävällä, kapealla,
Eksyttävällä, tiellä alaspäin viettävällä

Helvettiin jäätyneenä, ei minulta mitään puutu,vain halu elää ja pelko kuolla, eikä täällä mikään muutu, Helvettiin jäätyneenä, ei minulta mitään puutu, vain kyky elää ja taito kuolla, eikä täällä mikään muutu

Totuus alaston pakko nähdä, kaiken synkimmänkin läpi käydä
Kipinäänsä pientä elätellä, kärsimyksiänsä vähätellä
-Ruoska: Helvettiin jäätynyt

Kun rakkaudesta toiseen, kuollaan ja synnytään, on matka raskaampi kuin raskasta vettä hengittää, en kestä läheisyyttä, en siedä ikävää, Oon tunnoton ja kylmä, ei sanas kerro mitään, ne tuuli vieköön taivaan ääriin

Pelkäät yksinäisyyttä, minä että vierees jään, kavahdan kosketusta, jos et irti päästäisikään, kuuletko soiton, kuulet väärin
-Ruoska: Ei koskaan

black day

2010-02-23T18:46:00.007+02:00

Tänään on ollu paska päivä. Heräsin aamulla nii kurkku tuntu kuivalta ja muutenki on välillä ollu kauheen kuuma ja välillä taas oon ollu ihan jäässä. Siis illallaki ku menin nukkuun niin mulla oli yöpaita, villapitkikset, villasukat, uus superlämmin peitto ja kaks fleecevilttiä siinä päällä. Ja mua paleli! :O En tosiaankaa sovi Suomeen. Ja muutenki semmonen olo et oisin tulos vähä kipeeks. Onneks oli koulus vaa ruotsintunnille ja pääs sit kotii.

Otin taas aamulla vaa puolikkaan masennuslääkkeestä, koska ne ehtii muuten loppua ennen seuraavaa käyntiä. Ja se vähentäminenki vituttaa jo niin paljon, eilen illallaki myös. Päivä oli ollu mukava silleen, mut sit ilalla tuli taas joku raivokohtaus. Teki mieli viillellä, mut sain hillittyä itteni enkä sit enää jaksanu edes alottaa. Mä vaan mietin miten paljo vihaan ihmisiä (no en ihan kaikkia mut melkein) ja muutenki tätä maailmaa. Mua vitutti miten paskoja kaikki ihmiset on, kaikki eläinrääkkääjät, säälittävät esittäjät, itsekkäät ja omahyväset idiootit jotka luulee olevansa jotenki erityisiä ja etuoikeutettuja tässä maailmassa (ei sillä et ite oisin jotenki parempi). Ja muutenki ärsytti koko tää maailma, kaikki ulkonäköpaineet, kaikki vitun teeskentely ja tekopyhyys. Kaikki on niin ristiriitasta ja kaikkien pitäs olla onnellisia. Esim. "Hyväksy itsesi sellasena ku oot" mut sit sanotaa et "Alota laihdutus jo tänää". Et sä kumminkaa voi olla tyytyväinen ittees ja jos satut olemaan niin sussa on jotai vikaa tai luullaan heti et oot joku itserakas paska.

Ja kattoko kukaa Jimiltä sitä dokumenttia missä puhuttiin ikuisesta elämästä? Se "Mahdottomasta tulee totta". Siinä kerrottiin, että ihmisen elinikä pitenee ja kehittyneen lääketieteen ja teknologian avulla ihminen pystyy elään tulevaisuudessa 1000-vuotiaaksi. Huh huh. Mä aloin miettii, et kuka hullu haluaa ylipäätään elää 1000-vuotiaaksi?! Siis herrajumala tää 17 -vuottaki on ollu jo tähän mennessä niin raskasta ja mietin jo nyt kuolemista niin 17-vuottahan on vaan muutama prosentti tosta 1000-vuodesta jos sitäkään. Siis sehän ois aivan hirveetä. Jos mä nyt kuvittelen et eläisin niin vanhaks.....ei ikinä. Tai no se ois hyvä et ehtis kyllä tonkimaan kaikki maailman kolkat ja kokemaan kaikkea, mut se ois vähä huonompi homma jos ei olis rahaa..:D Ja sit ois kiva tietenki nähä millasta sillon olis elämä. Luultavasti kyllä kaikki olis ihan sekasin ja kaaoksessa. Miettii nyt et koko ajan syntyy lisää ihmisiä ja kestää älyttömän kauan et ne kupsahtaa. Pelottavaa.

Piti vaihtaa ulkoasua, mua ärsytti pirtee pinkki ku mun mieliala ei nyt oo semmonen. Väsyttää ja on ahistunu & levoton olo mut silti en jaksa mitää. Taidan hyvällä omallatunnolla datailla ja lukea lehtiä koko illan....ja ehkä vois vilkasta läksyjäki.

Helöyy

2010-02-21T16:30:00.006+02:00

Katoin viime yönä tosi hyvän leffan: Paul Blart. Hitto mä repeilin yöllä, ihme ettei porukat heränny :D

Tää kerto siis ostoskeskuksen vartijasta, joka asu äitinsä ja tyttärensä kanssa. Paul on hieman ylipainonen ja surullinen, koska ei ole onnistunut löytämään tyttökaveria. Hän työskentelee ostoskeskuksessa ja ihastuu siellä erääseen kauniiseen naiseen, Amyyn. Sitten ostoskeskus vallataan ja rikolliset ottavat panttivankeja, joiden joukussa ovat mm. Amy ja Paulin tytär. Paul sitten päättää pelastaa heidät ja toilailee siinä kaikenlaista, mutta onnistuu lopulta voittamaan rosvot, ja mikä parasta, hän saa Amyn itselleen ;) Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aww ja toi Paul oli niin sulonen nalle oiiii :D

Mmm, ja tähän mä rakastuin heti! Adhir Kalyan <3 Rakkautta ensisilmäyksellä. Mun mies.

Se on intialainen ja tos leffas sen huone oli niin itämaisesti sisustettu et innoistuin siitäki.

Oli pakko tulla raportoimaan tosta leffasta :D Viime yö oli outo, mä en tiiä johtuiko se pillereiden vähentämisestä, mut ku söin karkkia, tuli hirvee morkkis (siinä nyt ei oo mitää uutta). Mut sit viiltelin, kuuntelin angstimusaa , kävin oksentaa ja menin nukkuun. Nyt on taas hyvä fiili kuitenki. Otin kokonaisen lääkkeen ja oon syöny tänään vähemmän. Huomenna alkaa kunnon laihis. ;D

whispers...

2010-02-16T18:54:00.007+02:00

Nyt oon voinut ihan hyvin. Ihan ku noi masennuslääkkeet olis alkanu vaikuttaa ja tietty lisääntyny auringonvalo :) Mä kaipaan ihan hirveesti niitä mun "anoreksia-hetkiä". Jotenki ku tulee niin ihana fiilis ku mietin niitä. Sillon ku olin vielä 52 -kilonen, laskin kaloreita ja liikuin joka päivä. Mä oon niin pettyny itseeni et musta ei oo nyt ollu yli vuoteen siihen. Mut no okei, oon ollu masentunu. Mut miks mä en pysty vastustaan ruokaa? Miks mun pitää tykätä syömisestä niin paljon? Mistä saisin sellasen lujan itsekurin. Ei kai auta ku alkaa harjottelemaan ja kieltäytyä aina tilaisuuden tullen. Jos se itsekuri sitten siitä lähtis vahvistumaan. Ne tilanteet on vaan niin helvetin vaikeita. Mietit vaan, että olis kiva syödä jotai ja no oon jo läski ja ihan sama. Sitten tuleeki se tuttu morkkis.

Löysin uuden suomenkielisen pro-ana sivunki :) Pitäs alkaa taas pyöriin niillä ja katella thinspo-kuvia. Ja alkaa laskeen kaloreita ja liikkumaan enemmän. Mun paino nousee muuten pilviin ja mua ahdistaa niin saatanan paljon tää mun olomuoto. Tunnen itseni ja näytän joltain sotanorsulta. Yäk. Lisäks kesä lähestyy koko ajan ja oon ostanu ihania vaatteita ja tuun ostamaan niitä vielä lisää. Mä en voi käyttää niitä jos en oo laihtunu kesään mennessä. Ja mä tiiän et tästä kesästä tulee mahtava, joten mä haluan olla laiha, näyttää hyvältä, pukeutuu hienosti ja tuntee oloni hyväks kehossani. Voisin pitkästä aikaa olla tosi tyytyväinen mun ulkonäköön.

Tänään oon syöny: (en tiedä kaloreita)

-2 pientä tortillaa, maitoa.
-3kasvispullaa, 1rkl lohta, peruna, kastiketta, vihanneksia & salaattia, maitoa, 2 leipää

HYI kuulostipa paljolta. Mut noidenki kaloreita on mahdoton alkaa tosta noin vaan laskemaan, koska en mä tiedä onko niissä kevyt -tuotteita vai mitä, enkä tiedä painoa jne. Helvetti mun pitää ilmeisesti syödä koulussaki vaan sellasta jonka kalorimäärän pystyn edes jotenkin määritteleen. Ja kotona mun pitää tutkia kaloritaulukot tarkkaan, punnita ruoka ja laskea. En mä muuten saa mitenkään hallittua miten paljon syön kaloreita. Paljo helpompaa jos tiedän paljonko missäkin on niin voin miettiä mitä syön. Suunnitelma olis et viitenä päivänä 800-1000 kaloria, yhtenä päivänä saan syödä mitä haluan ja yks paastopäivä viikossa. Kuulostaa ihan hyvältä. En siis voi alkaa anorektisesti yhtäkkiä laihduttamaan, koska se on jo huomattu että musta ei ole siihen. Siitä tulee anoreksia-bulimia -kierre enkä tosiaan halua sitä joka päiväistä helvettiä alottaa taas alusta. Joten yritetään nyt terveellisemmin :)

It's a good day

2010-02-08T18:23:00.002+02:00

Iltalehden horoskooppi:
Oinas 21.3. - 19.4. Lisääntyvä valonmäärä virkistää mieltäsi, ja tunnet itsesi pirteäksi maanantaista huolimatta. Antoisan viikonlopun jälkeen aloitat uudet haasteet innolla.

Pitää paikkansa. Pitkästä aikaa hyvä päivä. Nyt mulla ei oo sellasta epätoivon ja tyhjän olon sekasta tunnetta. Tänään alko koeviikko ja oli äikän koe. Tein sen kyl puoles tunnis...:D Mua ahistaa noi kokeet et jos en pääse läpi. En oo vaa pystyny nyt opiskeleen. Mulla ei oo ollu kiinnostusta, motivaatiota eikä keskittymiskykyä. Onneks mulle tehdään ne ADD -keskittymishäiriötestit. Olis toisaalta helpottavaa et saisin tietää et mulla on se. Ärsyttää ku muut vaan luulee et se on mun oma vika ku en keskity opiskeluun ja oon vaan laiska paska. Mut mä haluisin kyllä et koulu menis hyvin. Päätinki nyt, että ens jaksossa yritän tehdä parhaani. Mitenkäs toi kuulostaa taas niin tutulta? :D No joo.

Äiti kävi hakeen mut koululta ja kävästiin sit vaatekaupas. Ostin ihanat legginssit 20€ ja ja niittipannan hiuksiin 4€. Tajusin kotona et se on liian tumma eikä erotu kunnolla mun hiuksista mut keksin et voin käyttää sitä myös rannekoruna :) Jos huomenna jäis kaupungille, kävis kirjastos ja kaupas ostaan samanlaisen niittipannan mut vähän erottuvamman. JA voisin kävellä 6km kotiin niin tulis liikuntaa.
Käytiin sit Lidlis ruokaostoksilla...ja onnistuin välttään suklaakeksit. Mutta mukaan tarttu maitosuklaalevy 100g noku se oli vaan 45 senttiä! :D Kyl tää tää tästä. Pitää nyt illal tehdä Cosmon jumppa ja käydä lenkillä. Ku nyt voi jopa mennä lenkille ku ei oo liian kylmä.
Ja teinhän mä tän bloginki sen takia et voisin korvata mun puuttuvaa itsekuria täällä.

Eilen kävin laskeen pulkkamäkee illalla. Hitto oli muuten hauskaa! :D Ja kaloreita kuluu ihan huomaamatta. Mä oon tänään ollu virkeempi niinku jo mainitsinkin. Oon suunnitellu kaikkee. Päätin et nyt keväällä pengon ja lajittelen ihan kaikki mun tavarat varastoja myöten. Sitten vien turhat kirpparille, kierrätyskeskukseen ja nakkaan roskiin. Kevät kevät dididiiiii!

Joo huh huh olipa kyllä sekava teksti! :D Huomaa kun en oo bloggaillu/kirjotellu mitään syvällistä pitkään aikaan niin on taidotki vähä unohtunu. Mut enköhän mä tästä kehity kevään myötä ;)

If today was your last day?

2010-02-07T23:34:00.005+02:00

Tästä tulikin sitten mun avautumisblogi. Mä tarvin jotain minne voin purkaa ajatuksiani. Oon nyt kirjotellu kyllä päiväkirjaa aina ku oon ehtiny, mut nyt tuntuu ettei se riitä. Tarvin joidenkin muiden tukea ja mielipiteitä. Sellasten jotka on edes jotenkin samalla aaltopituudella mun kanssa.

Sattuko kukaan katsomaan tänään Ykkösdokumenttia? Mä katoin sen äidin kanssa. Oli hyvä silleen, mut tietenki tosi surullinen. Mua niin säälitti se äiti ku se vaan itki :( Ja se Marja oli kumminkin jo kolmekymppinen. Ei oo mitenkään iästä eikä muusta kiinni. Jos se sairaus tulee niin se kans tulee. Tuolla lukikin näin "Eräänä kauniina päivänä täysin varoittamatta tauti saattaa asua sinun luonasi!" Niin totta kyllä. Mullaki on ollu noita anoreksia vaiheita, mutta mulla on kuitenkin niin huono itsekuri, ettei oo kumminkaan noin pahaksi koskaan mennyt. Että ihan 49 kiloa oon vaan alimmillani painanu. Toisaalta ehkä vaan ihan hyvä, että mun itsekuri ei oo noin hyvä. Voisin olla aika huonossa kunnossa jos olisin sairastunu siihen pahemmin. Mutta kun äiti kauhisteli sen jalkoja ja käsiä niin mä katoin ihailevasti et miten se pystyy olemaan noin luja. Ei läskiä missään. Vaikka eihän se todellakaan oo mitään elämää ja siitä on kaikki hohto ja onnellisuus kaukana, mutta silti. No joo, lähdin heti laskeen pulkkamäkee ja kuluttaan kaloreita... Tuntuu, ettei syömishäiriöstä voi koskaan parantua kunnolla. Vaikka mun suhtautuminen ruokaan on paljo positiivisempi mitä ennen niin mietin joka päivä silti mun painoa, laihtumista ja kyylään itteeni peilistä ja aattelen et oon lihava. Meneeköhän se sit mun kohalla niin, että kerran sairas, aina sairas?

My love's a revolver

2010-02-04T17:36:00.001+02:00

Ajattelin aloittaa taas säännöllisen bloggaamisen ja suomeksi. Oon nyt pitänyt pitemmän aikaa taukoa - ei ole huvittanut ja kamerakin on ollut rikki, mutta nyt se toimii taas. Tää talvikausi ei oikein sovi mulle, silloin ei oikein riitä aikaa eikä innostusta kivoihin juttuihin, mutta nyt alan taas saamaan uutta virtaa kun kevät alkaa lähestyä! Tajusin yksi iltapäivä kun kävelin ulkona, että herranjestas täällä ei oolekaan enää niin pimeää! Ihanaa, olin ihan fiiliksissä! :)

H&M:n pakettikin tuli postissa eilen ja voisin viikonloppuna kuvailla niitä juttuja ja esitellä niitä täällä. Lisäksi huomasin, että ensi kuussa on hiihtoloma, jolloin pääsen Ouluun shoppailemaan kun viimekertainen reissu jäi niin lyhyeksi. Seuraava viikonloppu meneekin lukiessa kokeisiin - koeviikko on ensi viikolla :( Ei innosta yhtään, mutta ainakin ei tarvitse istua pitkiä päiviä koulussa vaan saa lähteä kotiin kokeen tehtyään. Ja sitten mulle jää aikaa käydä luistelemassa, hiihtämässä ja tehdä muutakin kivaa...:)

partyparty.

2009-11-05T17:39:00.002+02:00

pre-Christmas party is tomorrow with my lovely friends!! I'm so exited, this will be fun! ps. I'm totally bored with school -_-

KE$HA - TiK ToK

2009-10-28T17:24:00.003+02:00

Ashley Tisdale photoshoots

2009-10-21T14:27:00.001+03:00

black and white

2009-10-21T14:17:00.001+03:00

Ashley Tisdale

2009-10-21T14:13:00.001+03:00

celeb look

2009-10-14T20:43:00.001+03:00

Penélope Cruz

2009-10-14T20:31:00.001+03:00

Hollywood Undead - My black dahlia

2009-10-10T18:59:00.001+03:00

Love this<3

I loved you, you made me, hate me.
You gave me, hate, see?
It saved me and these tears are deadly.
You feel that?
I rip back, every time you tried to steal that.
You feel bad? you feel sad?
I'm sorry, hell no fuck that!
It was my heart, it was my life, it was my start, it was your knife.
This strife it dies, this life and these lies.
And these lungs have sung this song for too long, and it's true I hurt too, remember I loved you!

I've Lost it all, fell today
It's all the same
I'm sorry oh
I'm sorry no
I've, been abused, I feel so used, because of you
I'm sorry oh
I'm sorry no

I wish I could I could have quit you.
I wish I never missed you,
And told you that I loved you, every time I fucked you.
The future that we both drew, and all the shit we've been through.
Obsessed with the thought of you, the pain just grew and grew!
How could you do this to me?
Look at what I made for you, it never was enough and the world is what I gave to you.
I used to be love struck; now I'm just fucked up.
Pull up my sleeves and see the pattern of my cuts!

Seems like all we had is over now you left to rest
And your tears are dried up now, you just lay without a sound
Seems like all we had is over now, you left to rest
And my fears are over now, I can leave with my head down

Ashley Tisdale - Crank it up

2009-10-08T15:11:00.003+03:00

Ashley Tisdale's new music video "Crank It up" ! This is great and sexy :) ENJOY!

Ashley and Jennifer Tisdale

2009-10-04T16:35:00.002+03:00

Ashley Tisdale is blond again. I think that she looked better with brown hair. But however, she look amazing!

Ashley and her sister Jennifer Tisdale :)

shopping

2009-09-19T20:06:00.001+03:00

This is the things, which I have bought recently. Sorry about shoddy pictures, my camera is little broken and it's not the best possible :(

T-shirt, H&M

Top, Gina Tricot

Shirt, Vila

T-shirt, Gina Tricot

Hoodie, H&M

Hoodie, Flea Market

Jeans, Gina Tricot

Shoes, H&M and Andiamo

Killswitch Engage - Starting over

2009-09-18T18:11:00.006+03:00

Killswitch Engage - New Music - More Music Videos

Do you remember what we use to have

As if all our dreams were possible
All that existed was you and I
But distance has torn us apart

Forgive me, for all that I've done wrong
Lead me back to where my heart belongs

Can we start again?
Go back in time to where we started
Can we start again?
What we have can't be discarded

Do you remember the promises we made
But somehow we have lost our way
Take me back to where my heart belongs
Forever made for every day

Silent thoughts were broken
And words that can't be taken back
But you mean so much more to me
Than anything, anything I've ever known

And this is the hope for tomorrow
That today you will return

Celeb style

2009-09-16T19:10:00.011+03:00

I like Rachel Bilson's costume and she is so pretty :)

The Cranberries - Zombie

2009-09-16T18:17:00.006+03:00

Another head hangs lowly
Child is slowly taken
And the violence causes silence
Who are we mistaking?

But you see
It's not me
It's not my family
In your head
They are fighting

With their tanks
And their bombs
And their guns
In your head
They are cryin

In your head
Zombie
What's in your head

Another mother's breaking
Heart is taken over
When the violence causes silence
We must be mistaken

It's the same old theme
Since 1916
In your head
They're still fighting

With their tanks
And their bombs
And their guns
In your head
They are dying

I got it !!

2009-09-12T17:30:00.002+03:00

I'm so happy right now, because me and my very good friend got the tickets to Marilyn Manson's concert! :) I'm totally poor now but never mind. Now I have to go to the shower because I go out with my friends. Have a nice evening to all! ;)

New Order - Crystal

2009-09-11T20:03:00.004+03:00

We're like crystal, we break easy
I'm a poor man, if you leave me
I'm applauded, then forgotten
It was summer, now it's autumn

I don't know what to say, you don't care anyway
I'm a man in a rage (just tell me what I've got to do), with a girl I betrayed
Here comes love, it's like honey
You can't buy it with money, you're not alone anymore,
(whenever you're here with me),
You shock me to the core, you shock me to the core

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla