black day

Tänään on ollu paska päivä. Heräsin aamulla nii kurkku tuntu kuivalta ja muutenki on välillä ollu kauheen kuuma ja välillä taas oon ollu ihan jäässä. Siis illallaki ku menin nukkuun niin mulla oli yöpaita, villapitkikset, villasukat, uus superlämmin peitto ja kaks fleecevilttiä siinä päällä. Ja mua paleli! :O En tosiaankaa sovi Suomeen. Ja muutenki semmonen olo et oisin tulos vähä kipeeks. Onneks oli koulus vaa ruotsintunnille ja pääs sit kotii.

Otin taas aamulla vaa puolikkaan masennuslääkkeestä, koska ne ehtii muuten loppua ennen seuraavaa käyntiä. Ja se vähentäminenki vituttaa jo niin paljon, eilen illallaki myös. Päivä oli ollu mukava silleen, mut sit ilalla tuli taas joku raivokohtaus. Teki mieli viillellä, mut sain hillittyä itteni enkä sit enää jaksanu edes alottaa. Mä vaan mietin miten paljo vihaan ihmisiä (no en ihan kaikkia mut melkein) ja muutenki tätä maailmaa. Mua vitutti miten paskoja kaikki ihmiset on, kaikki eläinrääkkääjät, säälittävät esittäjät, itsekkäät ja omahyväset idiootit jotka luulee olevansa jotenki erityisiä ja etuoikeutettuja tässä maailmassa (ei sillä et ite oisin jotenki parempi). Ja muutenki ärsytti koko tää maailma, kaikki ulkonäköpaineet, kaikki vitun teeskentely ja tekopyhyys. Kaikki on niin ristiriitasta ja kaikkien pitäs olla onnellisia. Esim. "Hyväksy itsesi sellasena ku oot" mut sit sanotaa et "Alota laihdutus jo tänää". Et sä kumminkaa voi olla tyytyväinen ittees ja jos satut olemaan niin sussa on jotai vikaa tai luullaan heti et oot joku itserakas paska.

Ja kattoko kukaa Jimiltä sitä dokumenttia missä puhuttiin ikuisesta elämästä? Se "Mahdottomasta tulee totta". Siinä kerrottiin, että ihmisen elinikä pitenee ja kehittyneen lääketieteen ja teknologian avulla ihminen pystyy elään tulevaisuudessa 1000-vuotiaaksi. Huh huh. Mä aloin miettii, et kuka hullu haluaa ylipäätään elää 1000-vuotiaaksi?! Siis herrajumala tää 17 -vuottaki on ollu jo tähän mennessä niin raskasta ja mietin jo nyt kuolemista niin 17-vuottahan on vaan muutama prosentti tosta 1000-vuodesta jos sitäkään. Siis sehän ois aivan hirveetä. Jos mä nyt kuvittelen et eläisin niin vanhaks.....ei ikinä. Tai no se ois hyvä et ehtis kyllä tonkimaan kaikki maailman kolkat ja kokemaan kaikkea, mut se ois vähä huonompi homma jos ei olis rahaa..:D Ja sit ois kiva tietenki nähä millasta sillon olis elämä. Luultavasti kyllä kaikki olis ihan sekasin ja kaaoksessa. Miettii nyt et koko ajan syntyy lisää ihmisiä ja kestää älyttömän kauan et ne kupsahtaa. Pelottavaa.

Piti vaihtaa ulkoasua, mua ärsytti pirtee pinkki ku mun mieliala ei nyt oo semmonen. Väsyttää ja on ahistunu & levoton olo mut silti en jaksa mitää. Taidan hyvällä omallatunnolla datailla ja lukea lehtiä koko illan....ja ehkä vois vilkasta läksyjäki.

Helöyy

Katoin viime yönä tosi hyvän leffan: Paul Blart. Hitto mä repeilin yöllä, ihme ettei porukat heränny :D

Tää kerto siis ostoskeskuksen vartijasta, joka asu äitinsä ja tyttärensä kanssa. Paul on hieman ylipainonen ja surullinen, koska ei ole onnistunut löytämään tyttökaveria. Hän työskentelee ostoskeskuksessa ja ihastuu siellä erääseen kauniiseen naiseen, Amyyn. Sitten ostoskeskus vallataan ja rikolliset ottavat panttivankeja, joiden joukussa ovat mm. Amy ja Paulin tytär. Paul sitten päättää pelastaa heidät ja toilailee siinä kaikenlaista, mutta onnistuu lopulta voittamaan rosvot, ja mikä parasta, hän saa Amyn itselleen ;) Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aww ja toi Paul oli niin sulonen nalle oiiii :D

 

 

Mmm, ja tähän mä rakastuin heti! Adhir Kalyan <3 Rakkautta ensisilmäyksellä. Mun mies.

Se on intialainen ja tos leffas sen huone oli niin itämaisesti sisustettu et innoistuin siitäki.

Oli pakko tulla raportoimaan tosta leffasta :D Viime yö oli outo, mä en tiiä johtuiko se pillereiden vähentämisestä, mut ku söin karkkia, tuli hirvee morkkis (siinä nyt ei oo mitää uutta). Mut sit viiltelin, kuuntelin angstimusaa , kävin oksentaa ja menin nukkuun. Nyt on taas hyvä fiili kuitenki. Otin kokonaisen lääkkeen ja oon syöny tänään vähemmän. Huomenna alkaa kunnon laihis. ;D

whispers...

Nyt oon voinut ihan hyvin. Ihan ku noi masennuslääkkeet olis alkanu vaikuttaa ja tietty lisääntyny auringonvalo :) Mä kaipaan ihan hirveesti niitä mun "anoreksia-hetkiä". Jotenki ku tulee niin ihana fiilis ku mietin niitä. Sillon ku olin vielä 52 -kilonen, laskin kaloreita ja liikuin joka päivä. Mä oon niin pettyny itseeni et musta ei oo nyt ollu yli vuoteen siihen. Mut no okei, oon ollu masentunu. Mut miks mä en pysty vastustaan ruokaa? Miks mun pitää tykätä syömisestä niin paljon? Mistä saisin sellasen lujan itsekurin. Ei kai auta ku alkaa harjottelemaan ja kieltäytyä aina tilaisuuden tullen. Jos se itsekuri sitten siitä lähtis vahvistumaan. Ne tilanteet on vaan niin helvetin vaikeita. Mietit vaan, että olis kiva syödä jotai ja no oon jo läski ja ihan sama. Sitten tuleeki se tuttu morkkis.

Löysin uuden suomenkielisen pro-ana sivunki :) Pitäs alkaa taas pyöriin niillä ja katella thinspo-kuvia. Ja alkaa laskeen kaloreita ja liikkumaan enemmän. Mun paino nousee muuten pilviin ja mua ahdistaa niin saatanan paljon tää mun olomuoto. Tunnen itseni ja näytän joltain sotanorsulta. Yäk. Lisäks kesä lähestyy koko ajan ja oon ostanu ihania vaatteita ja tuun ostamaan niitä vielä lisää. Mä en voi käyttää niitä jos en oo laihtunu kesään mennessä. Ja mä tiiän et tästä kesästä tulee mahtava, joten mä haluan olla laiha, näyttää hyvältä, pukeutuu hienosti ja tuntee oloni hyväks kehossani. Voisin pitkästä aikaa olla tosi tyytyväinen mun ulkonäköön.

Tänään oon syöny: (en tiedä kaloreita)

-2 pientä tortillaa, maitoa.
-3kasvispullaa, 1rkl lohta, peruna, kastiketta, vihanneksia & salaattia, maitoa, 2 leipää

HYI kuulostipa paljolta. Mut noidenki kaloreita on mahdoton alkaa tosta noin vaan laskemaan, koska en mä tiedä onko niissä kevyt -tuotteita vai mitä, enkä tiedä painoa jne. Helvetti mun pitää ilmeisesti syödä koulussaki vaan sellasta jonka kalorimäärän pystyn edes jotenkin määritteleen. Ja kotona mun pitää tutkia kaloritaulukot tarkkaan, punnita ruoka ja laskea. En mä muuten saa mitenkään hallittua miten paljon syön kaloreita. Paljo helpompaa jos tiedän paljonko missäkin on niin voin miettiä mitä syön. Suunnitelma olis et viitenä päivänä 800-1000 kaloria, yhtenä päivänä saan syödä mitä haluan ja yks paastopäivä viikossa. Kuulostaa ihan hyvältä. En siis voi alkaa anorektisesti yhtäkkiä laihduttamaan, koska se on jo huomattu että musta ei ole siihen. Siitä tulee anoreksia-bulimia -kierre enkä tosiaan halua sitä joka päiväistä helvettiä alottaa taas alusta. Joten yritetään nyt terveellisemmin :)

It's a good day

Iltalehden horoskooppi:
Oinas 21.3. - 19.4. Lisääntyvä valonmäärä virkistää mieltäsi, ja tunnet itsesi pirteäksi maanantaista huolimatta. Antoisan viikonlopun jälkeen aloitat uudet haasteet innolla.

Pitää paikkansa. Pitkästä aikaa hyvä päivä. Nyt mulla ei oo sellasta epätoivon ja tyhjän olon sekasta tunnetta. Tänään alko koeviikko ja oli äikän koe. Tein sen kyl puoles tunnis...:D Mua ahistaa noi kokeet et jos en pääse läpi. En oo vaa pystyny nyt opiskeleen. Mulla ei oo ollu kiinnostusta, motivaatiota eikä keskittymiskykyä. Onneks mulle tehdään ne ADD -keskittymishäiriötestit. Olis toisaalta helpottavaa et saisin tietää et mulla on se. Ärsyttää ku muut vaan luulee et se on mun oma vika ku en keskity opiskeluun ja oon vaan laiska paska. Mut mä haluisin kyllä et koulu menis hyvin. Päätinki nyt, että ens jaksossa yritän tehdä parhaani. Mitenkäs toi kuulostaa taas niin tutulta? :D No joo.

Äiti kävi hakeen mut koululta ja kävästiin sit vaatekaupas. Ostin ihanat legginssit 20€ ja ja niittipannan hiuksiin 4€. Tajusin kotona et se on liian tumma eikä erotu kunnolla mun hiuksista mut keksin et voin käyttää sitä myös rannekoruna :) Jos huomenna jäis kaupungille, kävis kirjastos ja kaupas ostaan samanlaisen niittipannan mut vähän erottuvamman. JA voisin kävellä 6km kotiin niin tulis liikuntaa.
Käytiin sit Lidlis ruokaostoksilla...ja onnistuin välttään suklaakeksit. Mutta mukaan tarttu maitosuklaalevy 100g noku se oli vaan 45 senttiä! :D Kyl tää tää tästä. Pitää nyt illal tehdä Cosmon jumppa ja käydä lenkillä. Ku nyt voi jopa mennä lenkille ku ei oo liian kylmä.
Ja teinhän mä tän bloginki sen takia et voisin korvata mun puuttuvaa itsekuria täällä.

Eilen kävin laskeen pulkkamäkee illalla. Hitto oli muuten hauskaa! :D Ja kaloreita kuluu ihan huomaamatta. Mä oon tänään ollu virkeempi niinku jo mainitsinkin. Oon suunnitellu kaikkee. Päätin et nyt keväällä pengon ja lajittelen ihan kaikki mun tavarat varastoja myöten. Sitten vien turhat kirpparille, kierrätyskeskukseen ja nakkaan roskiin. Kevät kevät dididiiiii!

Joo huh huh olipa kyllä sekava teksti! :D Huomaa kun en oo bloggaillu/kirjotellu mitään syvällistä pitkään aikaan niin on taidotki vähä unohtunu. Mut enköhän mä tästä kehity kevään myötä ;)

If today was your last day?

Tästä tulikin sitten mun avautumisblogi. Mä tarvin jotain minne voin purkaa ajatuksiani. Oon nyt kirjotellu kyllä päiväkirjaa aina ku oon ehtiny, mut nyt tuntuu ettei se riitä. Tarvin joidenkin muiden tukea ja mielipiteitä. Sellasten jotka on edes jotenkin samalla aaltopituudella mun kanssa.

Sattuko kukaan katsomaan tänään Ykkösdokumenttia? Mä katoin sen äidin kanssa. Oli hyvä silleen, mut tietenki tosi surullinen. Mua niin säälitti se äiti ku se vaan itki :( Ja se Marja oli kumminkin jo kolmekymppinen. Ei oo mitenkään iästä eikä muusta kiinni. Jos se sairaus tulee niin se kans tulee. Tuolla lukikin näin "Eräänä kauniina päivänä täysin varoittamatta tauti saattaa asua sinun luonasi!" Niin totta kyllä. Mullaki on ollu noita anoreksia vaiheita, mutta mulla on kuitenkin niin huono itsekuri, ettei oo kumminkaan noin pahaksi koskaan mennyt. Että ihan 49 kiloa oon vaan alimmillani painanu. Toisaalta ehkä vaan ihan hyvä, että mun itsekuri ei oo noin hyvä. Voisin olla aika huonossa kunnossa jos olisin sairastunu siihen pahemmin. Mutta kun äiti kauhisteli sen jalkoja ja käsiä niin mä katoin ihailevasti et miten se pystyy olemaan noin luja. Ei läskiä missään. Vaikka eihän se todellakaan oo mitään elämää ja siitä on kaikki hohto ja onnellisuus kaukana, mutta silti. No joo, lähdin heti laskeen pulkkamäkee ja kuluttaan kaloreita... Tuntuu, ettei syömishäiriöstä voi koskaan parantua kunnolla. Vaikka mun suhtautuminen ruokaan on paljo positiivisempi mitä ennen niin mietin joka päivä silti mun painoa, laihtumista ja kyylään itteeni peilistä ja aattelen et oon lihava. Meneeköhän se sit mun kohalla niin, että kerran sairas, aina sairas?

My love's a revolver

Ajattelin aloittaa taas säännöllisen bloggaamisen ja suomeksi. Oon nyt pitänyt pitemmän aikaa taukoa - ei ole huvittanut ja kamerakin on ollut rikki, mutta nyt se toimii taas. Tää talvikausi ei oikein sovi mulle, silloin ei oikein riitä aikaa eikä innostusta kivoihin juttuihin, mutta nyt alan taas saamaan uutta virtaa kun kevät alkaa lähestyä! Tajusin yksi iltapäivä kun kävelin ulkona, että herranjestas täällä ei oolekaan enää niin pimeää! Ihanaa, olin ihan fiiliksissä! :)


H&M:n pakettikin tuli postissa eilen ja voisin viikonloppuna kuvailla niitä juttuja ja esitellä niitä täällä. Lisäksi huomasin, että ensi kuussa on hiihtoloma, jolloin pääsen Ouluun shoppailemaan kun viimekertainen reissu jäi niin lyhyeksi. Seuraava viikonloppu meneekin lukiessa kokeisiin - koeviikko on ensi viikolla :( Ei innosta yhtään, mutta ainakin ei tarvitse istua pitkiä päiviä koulussa vaan saa lähteä kotiin kokeen tehtyään. Ja sitten mulle jää aikaa käydä luistelemassa, hiihtämässä ja tehdä muutakin kivaa...:)