school day.

Mä tein äsken jotain mitä en ois ikinä uskonu tekeväni; nimittäin oksensin koulun vessassa. Mun kaveri ei oo koulussa, joten oon nyt yksin melkein koko ajan. Kävin äsken syömässä enkä syönyt kun jotain kurkunpalasia ja säilykemandariineja. Se kanakastike ja riisi oli niin pahaa. Mutta jälkiruuaksi otin jotain mokkavaahtoa kun ne oli oikein annosteltu kuppeihin. Siitä sitten tuli morkkis, että mitä vittua mä meen syömään jotai ällömakeaa ku oon laihiksellaki, läski! Siispä menin vessaan ja siellä ei ollut ketään, oten oksensin suurimman osan pois. Mutta silti mua jäi ahdistamaan kun kumminkin jäi kaloreita.

Mutta oon silti tosi tyytyväinen, koska oon taas löytänyt itsekuria! Eilen söin aamupalaksi näkkirin ja kahvin, päivälliseksi paahtoleivän, kaksi pinaattilettua, porkkanaraastetta ja maitoa. Iltapalaksi appelsiini, Oon niin ylpeä etten syönyt enempää! Ja kaiken lisäksi kävin lenkillä kaverin kanssa, oltiin tunti salilla ja poljin puoli tuntia yhdessä laitteessa ja siinä kuluikin jotain 200 kaloria. Mahtava olo oli ilallla. Tänä aamuna menin vaa'alle ja se näytti 56,4 kiloa. Olen siis sen mukaan laihtunut noin kaksi kiloa. Olokin tuntuu vähän laihemmalta :)

Tänään menen kampaajalle ja kävelen kotiin sellaset 6 kilometriä. Sitten vielä lenkille luultavasti kaverin kanssa. Ja voisin päivälliseksi syödä taas paahtoleivän ja jotai. Kyllä mä tästä vielä laihdun ;) Nyt meen ku joku tuli tohon viereiselle koneelle enkä kehtaa täs kirjotella...-_-

Not afraid to die.

Kävin tänään psykiatrisella. Juteltiin sen lääkärin kans ja se oli taas mukava. Meinasin vaan alkaa taas itkemään, mut sain luojan kiitos hillittyä itseni. Tein masennustestin ja sain 27 pistettä eli mulla on vielä keskivaikea masennus. Siihen itsemurhakysymykseen en osannu oikeen vastata, joten laitoin "Olen ajatellut itsemurhaa, mutta en tee sitä koskaan" tai jotain tuonnepäin. Teki mieli laittaa "haluaisin kuolla", koska välillä haluankin, mutta en mä nyt viitsinyt huolestuttaa sitä lääkäriä. Ja ne ruokakymyksetkin on huonoja, kun kysytään onko ruokahalu vähentynyt ja onko laihtunut. Mulla ainakin on päinvastoin, että ruokahalu lisääntyy kun oon tosi masentunut. Sitten mulle tuli yhtäaikaa säälittävä sekä huvittunut olo, kun se kysy: "Mitkä on sun vahvuuksia eli missä sä oot hyvä?" Minä vastaan "Öö...hmm en mä osaa vastata tohon..en tiiä." Lääkäri "No ajatellaampa, että kysyttäs sun kavereilta, että missä oot hyvä?" Olin vähä aikaa hiljaa ja vastasin "No en mä tiiä, ei tuu mitää mieleen." Sen jälkeen se sano, että en oikeen luota itseeni enkä keksi positiivisia asioita itsestä. Ihan tottahan toi on, mut oon vaan vältelly ajattelemasta niitä asioita. Sanoin, että mua ahdistaa kauheasti ajatella tulevaisuutta, koska en tiiä mikä mua kiinnostaa, mihin meen ja pärjäänkö edes missään työssä. Se vastas, että "Ei oo mikään ihmekään, että sua pelottaa jo tulevaisuus kun oot niin hukassa itses kanssa." Eikä se mitenkään epäkohteliaasti sanonu, huolestuneena vaan. Ja mä meinasin alkaa itkeen ku mua alko ahdistaan, masentaan ja kaikki tuntu taas niin epätoivoselta.

Se lääkäri kysyi myös, että montako ystävää mulla on. Vastasin, että kolme ja kavereita muutama. Siis ihan kunnon kavereita eli en nyt mitään muutamaa sataa facebook-kaveria sanonu. Ehkä mä voisin alkaa avautuun mun kahdelle muulle kaverille ja oon jo harkinnutkin sitä. Kerään vaan rohkeutta ja odotan oikeeta tilaisuutta. Nimittäin ois aika törkeetä tai jotain, jos tappaisin itseni enkä olis koskaan puhunu kavereille yhtään mitään mun ongelmista niin ei ne olis edes saanu tilaisuutta yrittää auttaa tai olla tukena. Ehkä mä joku päivä raotan vähän niille mun kaksoiselämää, jota oon peitelly oikeen hyvin.

Sen jälkeen käytiin ostoskeskuksessa äitin kans ja mä hidastelin, jotta saisin skipattua vielä yhden tunnin, joka oli ruotsia. Kävin syömässä, mantsan tunnilla ja kuviksessa ei ollut ope onneks paikalla niin tehtiin puolessa tunnissa työt valmiiks. Sitten kävin syömäs leivän ja hedelmäsalaattia ja menin kitaratreeneihin. Mut koko ajan mua ahdisti ja masensi. Mun teki vaan mieli mennä kotiin, hautautua peiton alle ja nukkua tosi tosi kauan. Vessassa istuin pää käsien välissä ja itkin melkein. En mä edes kunnolla tajua mikä mulle tuli, mut ahdistaa kaikki taas vaihteeksi. Ja pitäis tehdä vaikka mitä, mutta kun ei ehdi ja tällä viikollaki on kaks koetta. Noh, huomenna käyn hakeen lisää lääkkeitä, koska mun masennuslääkeannosta nostettiin 20mg:sta 40:mg:maan. Toivottavasti ne vie ruokahalua vielä enemmän pois. Tänään muuten kävelin aulassa ja katsoin itseäni ohimennen peileistä. Hoin "läski, läski, läski" puoliääneen, enkä huomannut infossa istuvaa naista. Se katto mua ehkä pikkusen oudosti kun auoin siinä suuta ja ilmeilin itsekseni. :----D Hyvä minä! Sitten mun piti vielä mennä sille puhumaan ja vaihtaa asuntolan avain. Yritin pitää naaman peruslukemilla :D
Laitoin sit pelkän biisin kun blogger ei suostunu lataan kuvia -_-

A journey through the space, colours, planets everywhere, We're testing our (in)sanity
A razor across our skins, dropping all these magic pills, Can't you see were floating away 

Come take my hand, we'll fly away, We'll move in silence

We'll take a trip inside our heads, Frame by frame 


We're not afraid to die, We're not afraid to lose our minds

We're not afraid to face the things we left behind, We're not afraid


Can you feel the vibration now, Turn your body inside out

This is really going to hurt, Diving to the sea of hell
Can you hear the judgment bells, It's ringing for you and I 

Hear how it's calling out our names, You better drop another pill
It will never be the same, We're going down 

A constant replay of our lives is flashing before my eyes, A silent movie in black and white 

 Maybe it got too much too soon, It's getting hot as hell, we're burning up, I think we're gonna crash

the end of everything

Mulla on ollu koko päivän pää kipee. Heräsin aamulla ja olin ihme tokkurassa ja tukkonen olo et olis voinu olla krapula mut eipä ollu. Tänään oon polttanu vaan yhen tupakan, hyvä minä! Muuten päivä on ollut tylsä ja aika masentava. Oon syöny liikaa tai "terveiden" ihmisten mittakaavassa ihan normaalisti, mutta mulle aivan liikaa. Kävin kuitenkin lenkillä aamupäivällä ja sitten iltapäivällä vielä uudestaan kaverin kanssa. Tai kummatkin oltiin tosi väsyneitä ja koira pomppi iloisesti edellä ja me laahustettiin perässä. Ihmisiäkään ei juuri näkynyt ja taivas oli tumma. Sanoin, että ihan kun olis maailmanloppu tulossa. Jollain kierolla tavalla toivon jopa sitä. Kaveri vastasi, että "Niin mieti jos oltais ainoat ihmiset täällä". Aika pelottavaa ois ollu. Mut jos muut häviäis me mentäs hakeen kaupasta eri sipsilajikkeita ja mentäs kattoon leffoja :D No nii mut kumminki, tulin äsken saunasta, jossa kykin kynttilöiden valossa kun oli se Earth Hour -juttu. Sammuttelin valot puol yhdeksältä ja porukat sytytti niitä kohta uudestaan kun niitä alkoi kyrsimään kun naapureissaki paloi valot ja olis pitäny olla itse pimeäs :D No, mä ainaki yritin. Nyt mulla on maha vähän kipee, toivottavasti en sairastu tai mitään. Nykyään luulen melkein joka toinen päivä kuolevani kun johonkin sattuu...Ja heti ensimmäisenä tulee paniikki "tuhoa päiväkirja!!!!". Joo, mutta nyt mulla on edelleenkin pää kipeä mahakivun lisäksi, joten vois painua aikaisin nukkumaan. Huomenna pitäis vaivautua tekemään koulujuttuja. Kuulostaa enemmän kuin ylivoimaiselta.

What about now.

Huh, ompa ollut kiireinen viikko. En oo ehtinyt koneella juuri olemaan mitä nyt käymään galleriassa ja facebookissa. Oon ollu koulussa, käynyt lenkillä kaverin kans, ollut niillä ja se meillä. Eikä se edelleenkään tiedä mitään mun ongelmista...No ehkä mä tuun avautumaan tässä kun saan vähän alkoholia. Haluan, että me lähennyttäis enemmän ja voisin puhua avoimesti taas kaikesta niin kuin joskus ala-asteella.

Yksi iltapäivä mua väsytti älyttömästi ja menin makaamaan sänkyyn. Mua masensi ja vitutti. Ajattelin, että "haluan olla vaan" ja itkin. Sitten nukahdin jossain vaiheessa. Eilen illalla mua ahdisti tosi paljon ennen nukkumaan menoa. Oon jotenki epätasapainonen. Koulussa mulla on älyttömän levoton olo, en jaksaisi millään istua paikallaan tai edes keskittyä mihinkään. Läksyjäkään en oo juuri tehnyt ja kohta on koeviikko. Mua stressaa koulu ja yksi yö itkin ja nukahdin kun mietin sitä. Tällä viikolla oon syönyt enemmän mitä viime viikolla. Ja sekin vituttaa. Huomenna syön vaan salaattia! Luojan kiitos nyt on viikonloppu, koska mä haluan edelleenki "vaan olla".

Koulussa mun kaveri kysy yhtäkkiä kun oltiin koneella "Näytä sun blogi mä haluan nähdä sen." Mä vaan sanoin nopeesti "Ei mulla oo blogia." Siihen se vastas yllättyneenä "Ai jaa". Mua alko vähän hermostuttaan, koska en halua, että kukaan tuttu/kaveri lukee tätä tietäen, että se olen minä joka kirjotan. Empä taida enää käyttää blogilistaa muiden nähden, kun siinä suosikkisivullakin lukee "omat blogit". Mä en halua alkaa selitteleen ja et muut pääsis näin lähelle mua. Enkä mä halua salaiseksikaan laittaa tätä blogia. Mut ei kai siinä, jatkan hyvän musiikin latailua. Ehkäpä pelaan simssiä ja tapan niitä huvikseni kuvitellen muutaman henkilön siihen...:D Ja melkein kaikki sanoo mua aina kiltiks...heh 8D

partyline

Mun pitäisi lukea ruotsin sanakokeeseen, muttei kiinnosta sitten yhtään, joten yritän viivytellä ja vältellä, joten siks tulin kirjottamaan. Sunnuntait on aina jotenkin tylsiä ja masentavia. Masentaa ajatella, että taas joutuu viikon ajan heräämään aikaisemmin, menemään kouluun ja plah. Koeviikkokin lähestyy enkä oo osannut tähän mennessä laskea yhtään laskua. Voin vaan siis kuvitella miten hyvin kokeet menee...Huoh.

Tänään oon syönyt seuraavia: Aamupala (12 aikoihin): 2 ruisleipää raejuustolla, appelsiini, teetä. Päivällinen: keitettyjä porkkanoita ja vihanneksia, 2 pientä perunaa, punaviinikastiketta, ruisleipä, raejuustoa ja maitoa. Aika pieni annos, toi lista vaan kuulostaa pitkältä :D Lisäksi venyttelin samalla kun katsoin Salkkareita ja zumbasin päivällä. Vähän aikaa sitten kävin kaverin kanssa lenkillä eli oon kyllä tyytyväinen tähän päivään. Kaloreita en tiedä, koska en jaksa ikinä laskea niitä, mutta tuskimpa niitä on yli 500. Hyvä, koska perjantaina tuli kaloreita kuitenkin mehuista ja limuista mitä juotiin alkoholin kans. Eilen sitten söin pitsan kun katsoin leffaa...mutta eipä tuo haittaa jos kerran viikossa vetää tyyliin pitsan. Yritän vaan viimeseen asti välttää kovin täyttä oloa, kun siitä seuraa ahdistus ja tekee kamalasti mieli hankkiutua eroon siitä ruuasta. Multa lähtee muutenkin niin paljon hiuksia ainakin omasta mielestä, että ei ole varaa oksennella, se kun ei auta asiaa yhtään.
Paino oli 57kg eilen aamulla eli olin laihtunut kilon! Jes, nyt en kyllä uskalla mennä silti puntarilla ja illalla se näyttää muutenkin aina enemmän. Mua ei haittaa yhtään se, ettei lumet ole alkanut vielä sulamaan sillä mulla tulee kiire ja paniikki, jos kesää alkaa olemaan ihan lähellä ja oon vielä näin valtava...Aina jos tekee mieli syödä yritän ajatella niitä tulevia kesäpäiviä, jolloin 'pitää' vetää ylleen minishorsit, bikinit ym. ja mennä rannalle. Mä en voi nauttia yhtään siinä bikinit päällä heiluessa, jos tunnen oloni lihavaksi. Mulle tulee ahdistus ja oon vähän vaivautunu koko ajan. Ja sitähän mä en halua kesällä olla. Haluan nauttia täysillä kesästä, joten mun pitää nyt olla ahkera ja tehdä töitä sen eteen. Vielä reilu kaksi kuukautta aikaa..VAAN :O

Kuuntelin sattumalta tätä biisiä ja katsoin videon youtubesta niin oli aika osuva :D

Shine a light on my life and warm me up again .

Tässä yks päivä kun olin aerobicissä, mulle tuli taas ihan omituinen olo. Kaikki tuntui epätodelliselta. Tiesin olevani siinä, mutta silti en ollut. Tuijotin zombina ohjaajaa ja tein liikkeet perässä. Sivusilmällä näin miten muutkin tekivät liikkeitä ympärilläni. Olin niin poissaoleva. Joskus on vaikea kuunnella mitä muut sanoo. Kuulen vain puhetta, mutta en pysty keskittymään, sitten kysyn "Ai mitä?". Yks kaverikin sanoi eräs päivä "Sä näytät aika poissaolevalta." Ja mä sitä mä oon. Yritän olla ajattelematta todellisuutta mahdollisimman vähän, koska en oikein kestä sitä. Olen koneella, kuuntelen musiikkia, katson telkkua tai olen ihmisten seurassa. Jos olen ihan yksin kuvittelen jotain "omaa mielikuvitusmaailmaani". Sitä on hankala selittää. Mutta nyt olen ihan yksin kotona, koska porukat lähti katsoon mun veljeä sairaalaan. Sillä on joku tulehdus ym. Mä olen niin laiska ja huono ihminen, etten lähtenyt mukaan. Mutta puhuin sentään veljen kanssa puhelimessa. Mutta nyt olen yksin tyhjässä talossa, ei kuulu ääniä ja ulkona alkaa hämärtää. Todellisuus iskee päin kasvoja ja mua alkaa ahdistamaan. Olen ihan yksin, minä ja todellisuus. Jotenkin epätoivo alkaa taas hiipiä ja yksinäisyys tulee mieleen. Mä inhoan niitä tuntemuksia. Saattaa olla sillä myös vaikutusta, kun olin eilen vähän juomassa ja lääkkeistä sekä alkoholista ei tuu mikään ilosin olo. Onneks ei oo kumminkaan krapulaa.

Äiti neuvoo, että älä polta, älä juo ja elä terveellisesti niin vältät sairauksia. Mutta mua ei oikeastaan kiinnosta. Tai enhän mä tietenkään halua mitään syöpää tai sydänsairauksia, mutta musta tuntuu, etten mä kuitenkaan elä kovin vanhaksi. Enkä tiedä, että haluanko edes elää. Kuitenkin tää maailma on niin paska paikka ja jos suurin osa elämästä on suoraansanottuna perseestä niin en mä kyllä välttämättä jaksa jäädä moneksi vuosikymmeneksi tänne kärsimään ja odottelemaan niitä pieniä onnen hetkiä, joita tulee harvoin. Tää kaikki tuntuu vaan niin hirveeltä suorittamiselta ja selviytymiseltä. Ihmisille uskotellaan, että ne voi tehdä elämällään mitä ne haluaa, vaikka eihän ne todellisuudessa voi. Odotetaan tiettyjä asioita, joita ihmisen pitää tehdä. Sun täytyy opiskella, hankkia työ, hieno asunto ja mennä naimisiin. Sitten on moraalikäsitykset ja muut. Jokaisen pitää pyrkiä olemaan se omanlaisensa täydellinen ihminen tässä muka niin täydellisessä yhteiskunnassa.

Mä poltan jos mä haluan, mä juon jos mä haluan. Mä kuolen sitten kun kuolen. Oikeastaan ainut asia mikä mua kuolemisessa pelottaa on se, että kaikki lukevat sitten päiväkirjani, blogini ja jos mulle tehdään ruumiinavaus ne lääkärit näkee mut alkkareissa. Joo naurettavaa, mutta noita mä murehdin, jos satun jäämään auton alle ja kupsahtamaan enkä ehdi tuhota päiväkirjoja. Niissä on niin henkilökohtaisia asioita enkä mä halua, että kukaan lukee niitä vaikka olisinkin kuollut ja kuopattu. Mä jatkan koomailuani ja yritän olla ajattelematta tulevaisuutta.

blah

Olin juuri oksentamassa varaston takana sitä helvetin suklaamuffinssia, mutta ei sitäkään saanut tehdä rauhassa kun joku naapurin äijä päätti alkaa raahaamaan tavaroita autoonsa. En sitten viitsinyt jatkaa, jos se vaikka sattuisi näkemään, vaikka olikin puita vähän edessä. Sitä paitsi kuka selväjärkinen kyykkii pihalla oksentamassa talvella? Ja keskellä päivää. No voihan se luulla tietysti, että oon alkoholisti...whaterver. Tänään oon syöny aamupalaksi mandariinin, paahtoleivän ja kahvia. Koulussa söin yhden ruokalusikallisen ananaspaloja ja lasin maitoa, wuhuu! Mutta sitten käytiin toisella paikkakunnalla shoppailemassa ja veli osti suklaamuffineja ja suklaalevyn. Söin kotona kaksi palaa suklaata, mutta se oli ällömakeaa, hyi ja lähes kokonaisen suklaamuffinin. Siis mitä mä oikein ajattelin. Joku 300-400kcal yhdestä muffinista! Toivottavasti tuli ulos edes vähän niistä kaloreista. Loppupäivänä en syö mitään, rankasen nyt itseeni. Mut toisaalta oon tyytyväinen ku oon syöny noin vähän, vaikka alko menkatki. Yleensä ennen menkkoja mussutan aina ruokaa isot määrät. Mutta nyt musta tuntuu, että mä oikeesti pystyn laihduttaan ja oon ihan innoissani siitä. Kunhan unohan noi lihotusruuat! Mulla ei oo nälkä eikä mua heikota. Eikä mulla tee yhtään mieli mennä tonkimaan jääkaappia ja syödä. Normaalisti kävisin tietyin väliajoin aukomassa kaappien ovia ja etsimässä mussutettavaa. En halua ikinä luopuu näistä lääkkeistä. Oon polttanu kaks tupakkaa  tänään ja sekin vähentää syömishaluja. Ihanaa, mun on pakko ostaa tupakkaa heti kun mahdollista. Mä uhmaan kaikkia syöpiä ja muita sairauksia vaan sen takia, koska haluan olla laiha. Voin olla syömättä siis juuri mitään, vedän vaan vettä ja polttelen tupakkaa. Täältä tullaan kevät, kesä ja rantakunto! ;) Tässä thinspoa:

sunday

Tänään aamulla porukat lähti Kokkolaan, mut mä jäin nukkumaan. En jaksanu lähtee, koska edelleen olis ollu tiedossa paljon syömistä ja istumista enkä olis päässy edes shoppaileen kun kaupatki oli kiinni. Söin aamupalaks teetä ja puuroa, johon laitoin mustikoita, banaania, tyrnimarjoja ja viinirypäleitä. Se näytti tältä:

Otin kuvia, koska ei ollu kerrankin mitään kiirettä :D Nää uudet masennuslääkkeet on ihania. Mä oon paljon pirteemmällä tuulella enkä angstaa enää koko ajan. Ja mun päätös laihtumisesta on edelleen pitänyt. No okei oon mä syöny suklaa- ja lakritsipatukan, mutta en vedä enää ruokaa vähän väliä vaan pystyn oikeesti hillitseen itseni aina kun haluan. Mulla ei edes tee mieli syödä paljoa. No nyt ilalla vedin pari palaa leipää liikaa, mutta zumbasin ja kävin sentään lenkillä niin ei se nyt niin maailmanloppu oo. Pitäs alkaa zumbata säännöllisemmin, koska se oikeasti polttaa tehokkaasti kaloreita. Onneks oon nyt käyny melkeen joka päivä kaks kertaa päivässä lenkillä vain yhtenä päivänä skippasin kun oli pää niin helvetin kipee.

 

Huomenna alkaa koulu ja arvaa kiinnostaako?! Ei sitten ollenkaan. Ja mua ei huvita taas koulussa nähä sen yhden tyypin naamaa, joka on mutrulla niinku se imeskelis sitruunaa all the time. Seki inhoaa mua, en vaan tiiä miks :D Mun olis pitäny tehä läksyjä ja jotain koulujuttuja, mutta en mä edes merkannu läksyjä. Tai en ainakaan muista mihin ne merkkasin...Avasin sentään kirjat, jotka tungin ekana lomapäivänä kaappiin monistekasojen sekaan. Mutta katoin vaan niitä, ajattelin 'ei jaksa' ja menin katsoon telkkua. Mä totuin tähän lomailuun, mun laihdutus ja liikunta alko sujua hyvin niin mua pelottaa, että koulu sekottaa taas kaiken. Ja ihana muutenkin olla kotona, kun saa aamulla nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Sitten voi rauhassa miettiä mitä alkais tekemään. Ja saa tehdä mitä haluaa. Mä inhoan tollasia velvollisuuksia niinku koulu. Pitää joka päivä ja tiettyyn kellonaikaan mennä aina sinne. Hirveetä pakkopullaa. Mä en edes tykkää kamalasti harrastuksista, koska mun pitää lähteä niihin tiettyyn kellonaikaan. Mä tykkään vapaudesta, että saan tehdä itse mitä haluan ja milloin haluan. Tai olla vaihtoehtoisesti tekemättä mitään. "On hyvä olla tekemättä mitään ja sen jälkeen levätä." That's sounds like me.

Don't tell me that it's over.

Tänään ei onneks ollut enää pää kipeä. Porukat lähti aamupäivällä mummolaan, mut en jaksanu lähtee mukaan. Tottakai mulle tuli vähän huono omatunto, koska ne on vanhoja ja haluis nähdä muakin, mutta ei vaan huvittanu. Suurin syy on se, että istuisin vaan autossa, sisällä ja joutuisin tunkemaan ruokaa suuhun säännöllisin väliajoin. Sehän on ihan naurettavaa, mutta mulle isokin asia. Sen takia päätin, että nyt kun kerta jäin kotiin niin syön vähän ja liikun sitten kans. Ja heitin muutaman karkin naamaan ja lähdin lenkille. On kyllä ihan loistava ilma ja tuli taas tosi kuuma. Hölkkäsin enemmän kuin eilen. Oli kivempi hölkätä kun maha murisi eikä ollut raskas ja täynnä. Olin ylpeä itsestäni. Nyt kello on yli kolme. mutta olen syönyt tähän mennessä vain yhden leivän, teetä ja vähän viinirypäleitä. Ja nyt lähden uudestaan lenkille kaverin kanssa kun se soitti just eli tästä tulikin minipostaus :D Kivaa viikonloppua kaikille! Laitan loppun ihanan biisin ja videon:

Don't cry, say fuck and smile.

Nukuin viime yönä tosi huonosti. Heräilin vähän väliä ja aamulla kahdeksan aikaan luulin, että on vieläkin yö. Tuntu ihan siltä ku oisin nukkunu vaan pari tuntia. Ja kun heräsin mun olo oli aivan kauhee; pää oli jumalattoman kipeä, oli niin huono olo ja tuntu, että laatta lentää kohta. Ihan ku krapulassa ja pahemmin paitsi etten ollut juonut yhtään mitään. Ihan normaalisti menin nukkumaan eikä mulla oo koskaan ollu pää noin kipee. En edes paastonnut tai mitään niin ei se kyllä ruuan puutteestakaan voinu johtua. Ja pää on edelleen kipeä ja huono olo on myös, ei onneks vaan enää niin pahasti! Huh huh, mietin heti aamulla, et "apua kuolenko mä, onko mulla aivokasvain, aivosyöpä, aivohalvaus vai mikreeni?!" Joo ehkä mä vähän hermoilin turhaan :D

Eilen oli uutisissa, että se Kasimir Vaasasta oli löytyny kuolleena. Mä en edes tuntenu koko ihmistä, mutta seurasin sitä juttua ja mulle tuli jotenkin outo olo siitä. En tiedä oliko se olo haikea vai surullinen, koska en oikeen tunnista mun tunteita ja välillä tuntuu siltä et mun tunnekopassa pyörii vaan pölyhiukkasia tyhjyydessä.
No kumminkin, mulla tuli nytkin outo olo kun niin nuori kuoli. Sillä Kassullakin oli ilmeisesti paljon kavereita ja luultavasti asiat ihan ok (vaikka enhän mä sitä tiedä). Ja sekin vaan ilmeisesti sammu lumihankeen ja menehty sen takia, ainakin mitä uutisista ymmärsin. Mietin, että mä oisin voinu kuolla joskus ihan samalla tavalla, mutta niin ei ole kuitenkaan käynyt...vielä ainakaan. Ja sekin mua kerran hämmensi tai jotain, että tuollaiset nuoret - joilla on paljon kavereita ja elämä edessä - kuolee. Ja mä itse välillä toivon kuolevani, en osaa elää, en osaa nauttia elämästä ja silti mä en oo joutunu mihinkään onnettomuuksiin ja olen edelleen hengissä. Kerran kun yks urheilijatyttö kuoli mä ajattelin "no voi vittu, mä oisin voinu kuolla sen tilalta." Ja oon monet illat miettiny millasta elämä olis jos mä olisin kuollu. Paria kaveria ja porukoita se vois haitata, mutta tuskin kuvin montaa ihmistä. Oon itseironisesti miettiny montakohan ihmistä tulis mun muistoyhteisöön...ehkä hyvällä tuurilla 10. Ja kaikki unohtais viikon päästä. Mut ehkä joitakin pidetään täällä maan päällä, että ne sais opetella elämään. Niille annetaan mahdollisuus ja toivotaan, ettei ne heittäis sitä hukkaan. Ja mä ainakin tällä hetkellä aion vielä taistella ja opetella elämistä.

I will fight.

Tää kuva kertoo varmaan kaiken oleellisen mun tän päivän tunteesta:

Eli aamusta asti mun olo on ollut suuri. Tänään olin aamupäivän syömättä ja lähdin 12 jälkeen lenkille. Ulkona oli aivan mahtava ilma, pari astetta pakkasta ja aurinko paistoi mielettömän kirkkaasti. Eikä ihmisiäkään näkynyt paljoa, joten sain ihan rauhassa lenkkeillä. Sitten kahden aikoihin söin välipalaksi Profeel -jugurttia hedelmien kanssa ja teetä. Päivällikseksi söin kolme tortillaa. Hyi miten paljon. Mutta iso maha vaatii isot eväät, mutta ei enää kauaa. Mulla on kumminkin mieletön morkkis ja ahdistus, koska meillä oli 2 pussia tortillachipsejä ja suklaakeksejä.. Yhh. Nyt en syö enää tänään mitään, juon vaan vettä ja teetä.

Tänään tuli postilaatikkoon H&M:ltä farkkulegginssit. Avasin paketin ja rukoilin samalla, että pliispliis olkaa sopivat. Tilasin kaiken varalta M koon ja olihan ne sopivat. Mutta, mun teki mieli itkeä, koska mun jalat näytti niin paksuilta niissä. Mä angstasin vähän aikaa et miks mulla pitää olla tollaset lyhyet ja paksut halkojalat. Ei se lyhyys niin haittais, jos ne jalat olis edes kapeat ja hoikat, mutta kun ei niin ei. Tää kokemus taas vahvisti mun päätöstä, että kyllä mun nyt pitää ottaa itseeni niskasta kiinni. Mä haluan viettää ihanan kesän ja se ei onnistu näissä mitoissa. Mun logiikalla se ei oo mahdollista, ja niinku yks kaveripoikaki sano kerran "Sun logiikalla kaikki liittyy laihdutukseen." Ja ikävä kyllä näin on.

Scars on my skin, scars on my heart, scars on my soul

Loma alko perjantaina, mut en oo vielä oikeen sisäistäny sitä. Mut tosi helpottavaa ajatella, ettei huomenna tarvi mennä kouluun. Mä en jaksais, perjantainakaan mä en voinu keskittyä yhtään mihinkään. Me vaan puhuttiin mun kaverin kans, mä vaihtelin asentoa ja naputtelin kärsimättömästi lattiaa ja pöytää. En tiiä johtuku se noista lääkkeistä vai jostain ADD:stä.Opettajat vaan mulkoili meitä ku saatiin joku naurukohtaus. Pitäs ehkä vähä tsempata et pääsen edes kokeet läpi..Tuntuu vaan niin ylivoimaselta. Mä haluaisin olla vaan, ilman mitään vaatimuksia ja paineita. Mä en halua ajatella mun tulevaisuutta, kumminkin oon joku masentunu alkoholisti. Eikä mua inspaa sekään vaihtoehto et mulla ois mies, omakotitalo, pari pentua ja koira. Sitten raataisin töissä eläke-ikään asti ja asuisin koko elämäni samalla paikkakunnalla. Ei kiitos, mä haluan jotain erilaista. Oispa kiva ku voittais 10 miljoonaa niin ottasin pari kaveria mukaa ja lähettäs kiertelee maailmaa ja mentäs minne ikinä vaan huvittas.

Perjantaina kiertelin kaverin kans kaupois toisella paikkakunnalla. Otettiin kuviaki ja mä tietenki vertailin itseeni kaveriini, niinku aina. Sit olin salaa tosi onnellinen ku näytin pienemmältä mun kaverin vieressä ja mun jalat näytti kapeammilta. Mut ei mun olo kyllä oo sellanen. Mä en oikeesti kestä oikeen katsella mun kroppaa ku mua oksettaa. Mä haluan olla laihempi. Tuskin se silti mun elämästä tekis sen onnellisempaa tai helpompaa mut mä vaan haluan sitä niin kovasti. Oisin ainakin edes jonkin verran onnellisempi kun voisin käyttää hienoja vaatteita ja tuntisin olon vähän paremmaksi. Mä vaan oon niin iso. Mut huomenna on viikko lomaa ja mä aion todellaki laihduttaa. Näiden lääkkeiden avulla sen luulis olevan helpompaa ku nää alkaa vaikuttamaan. Kuntoilen joka päivä ja yritän syödä mahdollisimman vähän. Mun pitäs tajuta et en mä vittu heti kuole jos oon syömättä. Syön vaan sen takia ku oon tottunu syömään säännöllisesti. Mä sain mielettömät kiksit ku kuvittelin itseeni laihtuneena ja millasta se olis. Tuli niin euforinen olo et mä haluan olla pienempi. Nyt mulla on muutamakuukausi aikaa ennen bikinikautta. Pitää alottaa heti huomenna ennen ku on myöhästä.

meds

Oon tänään vaan ollu koulussa..tai no oltiin tunti ja lintsattiin maantieto. Sit ois ollu joku konserttiki mut mentii asuntolaa :D Ahkeria opiskelijoita of course. Sit oon vaan datannu täällä, katoin Ruutu.fi :stä pari ohjelmaa mm. Kallion ja jonku et miten porno vaikuttaa ulkonäköpaineisiin yms. :D ja kävin tos aerobicissä joku aika sit, sen jälkee vaa suihkus ja katoin Salkkarit.

Pää kipee ja väsyttää. Alotin tänään uudet lääkkeet. Eilen en ottanu mitään lääkettä, aattelin pitää vaan välipäivän. Oon nyt siis syöny joululomasta asti Cipralex 10mg, mut ei se mulla auttanu mitenkään, pahensi vaan oikeestaan mun oloa. Painon suhteen en huomannu mitään muutoksia, vaikka pelkäsinkin hirveesti et lihon. No okei, lihoin mä vähän, mut se johtuu vaan mun laiskuudesta ku en oo liikkunu kovin paljoa. Monilla aikusilla oli noista lääkkeistä tullu hirveet sivuoireet ja ne oli maannu puolikuolleina sängynpohjal ja valitti ettei olis ikinä pitäny alottaa. Mulla ne aiheutti vaan maniaa tai jotai alkuviikosta (se oli kyllä ihana olo) ja sen jälkeen se vaikutus tyssähti siihen. Nyt mua on vaan vituttanu koko ajan, oon viillelly ja miettiny melkein joka ilta itsaria. Mielialat heittelee ja välillä oon hyvällä tuulella ja sit yhtäkkiä onkin hirveen epätoivonen olo ja et ei mistään tuu mitää. Haluan vaa mennä nukkumaan peiton alle, mut sekää ei auta jos ei saa unta ku ahdistaa.

Nyt alotin siis syömään Seronil 20mg, jonka pitäs vähentää bulimiaoireita. Ne ei oo enää niin pahoja mitä viel viime vuonna, mut en mä sitä kertonu ku haluan muutenki et ruokahalu vähentys. Ja noi lääkkeet on onneks paljon halvempia mitä edelliset. Toivon siis todellaki et ne auttais. Niiden lisäks syön Melatoniini 3mg, jotka auttaa nukahtamaan, mut ei oo varsinaisia unilääkkeitä. Ilman niitä oisin varmaan jo ajautunu ihan loppuun ja tehny itsarin ku en ois saanu nukuttua ollenkaan.

Mut ei kai täs muuta, alan nukkumaan ja mulla on hirvee nälkä ku oon asuntolas tän yön eikä oo ruokaaa.
Ja enää huominen päivä ja alkaa hiihtoloma! En oo vieläkään sisäistäny sitä asiaa kunnolla. Lomaa tässä tarviinki! Huomenna kehitellään jotai yhen kaverin kans ku sillä on synttärit. Mut nyt alan kyllä nukkumaan ku en jaksa olla enää hereillä. Öitä vaan kaikille :)

Kuka synnytti pahan, kuka keksi vallan ja rahan?

Tänään aamulla oli tuskasta taas herätä, mä en oo aamuihminen enkä selviä ilman mun unilääkkeitä. Lähdettiin äidin kanssa Ylivieskaan, koska mulla oli aika psykiatrisella yhdeksältä. Sain siis hyvän syyn skipata ruotsintunnin, joka oli siirretty aamulle.

Kerroin K:lle (erikoislääkäri) mun viiltelyistä ja ahmimisistaki. Yhes vaihees sen silmät näytti kostuvan ja se kysy et "tietääkö kukaa kotona sun viiltelystä?". Ei tietenkään tiedä, mä pidän kaikki melkeen sisälläni enkä mä voi luottaa muihin. Olin et vittu et ala itkee. Mä en edes itekään itke nykyään vaikka vituttaski, ei vaan tuu mitään. Mun lääke vaihdetaan ja sain uuden reseptin. Cipralex 10mg ei oo oikeen vaikuttanu mitään, joten nyt saan syödä Seromex 20mg, joka vähentää ahmimista ja bulimiaoireilua. Toivon, et se toimis ja vähentäs ruokahaluu että laihtusin...Loppupäiväks en menny kouluun ku olis ollu vaan hyppäreitä ja yks maantiedon tunti. Muutenki taas masentaa niin varrmaa mä pystysinki keskittymään. Mut musiikki kertoo paremmin kuin jos itse alkaisin selittämään. Joten laitan vaan pari biisiä tähän.

Siellä seison veitsen terällä, hirttolavalla pettävällä, kapealla, 
Eksyttävällä, tiellä alaspäin viettävällä

Helvettiin jäätyneenä, ei minulta mitään puutu,vain halu elää ja pelko kuolla, eikä täällä mikään muutu, Helvettiin jäätyneenä, ei minulta mitään puutu, vain kyky elää ja taito kuolla, eikä täällä mikään muutu 

Totuus alaston pakko nähdä, kaiken synkimmänkin läpi käydä
Kipinäänsä pientä elätellä, kärsimyksiänsä vähätellä 
-Ruoska: Helvettiin jäätynyt

Kun rakkaudesta toiseen, kuollaan ja synnytään, on matka raskaampi kuin raskasta vettä hengittää, en kestä läheisyyttä, en siedä ikävää, Oon tunnoton ja kylmä, ei sanas kerro mitään,  ne tuuli vieköön taivaan ääriin

Pelkäät yksinäisyyttä, minä että vierees jään, kavahdan kosketusta, jos et irti päästäisikään, kuuletko soiton, kuulet väärin
-Ruoska: Ei koskaan