vappu

"Olet riehakkaalla tuulella ja valmis kevään juhlaan. Varmista riittävä kuohujuoman määrä ja vappupallot. Kutsu kavereitasi juhlaan tai lähde itse kylille nauttimaan karnevaalitunnelmasta." 

Tämän päivän horoskooppi tossa. Niitä on kiva lukea ja joskus ne pitävätkin paikkaansa. Olenkin jo valmistautunu, ostin noin 800g (!) irttareita, ilmapalloja ja muutaman siiderin. Meen nimittäin toiselle paikkakunnalle ja skootterilla niin ei todellakaan voi mitään överikännejä vetää. Kaverikaan ei voi edes juoda ollenkaan kun on perhekodissa. Mut ei se mitään haittaa, koska meillä on aina kivaa selvinpäinkin. Yks niistä todella harvoista ihmisistä, joiden seurassa en oo vaivautunu ja läppä lentää. Toivon vaan ettei huomenna sada..vappu olis täydellinen jos olis vielä hyvä ilma!

Eilen kävin siellä psykiatrisella. Nyt sain masennustestistä 32 pistettä eli vakava masennus. Viime kerralla oli 27 pistettä ja se lääkärikin rajus, että ei oo parempaan suuntaan mennyt. Pääsen kuitenkin terapeutille vasta syksyllä, mutta jos se päättääkin siirtyä kokopäiväiseksi niin pääsisin sinne aika nopeasti. Tässä välissä saan käydä sen hoitajan kanssa joka toinen viikko juttelemassa ja välillä on niitä lääkekontrolleja. Mä oon älyttömän väsynyt ja haluan vaan nukkua, mutta silti tänään on ollut parempi fiilis ja oon ollut pirteämmällä tuulella. Hyvä asia, koska haluan huomenna olla juhlatuulella enkä käpertyä kuoreen ja ahdistua.


Koulussa kaveri sanoi "Sä näytät niin surulliselta :(". Mä vaan naurahdin väkinäisesti ja yritin vitsailla jotain. Aika heikoin tuloksin. Ja miten teennäisesti ihminen voi nauraakaan. Ja samana iltana katsoin äidin kanssa ohjelman nuorten masennuksesta. Äiti hieroi mun hartioita ja kysy "Onko sua kiusattu?" kun siinä puhuttiin koulukiusauksesta. Vastasin automaattisesti "Ei". En mä halua avautua, se tuntuu liian pelottavalta ja no, nololta.

Mutta lähden lenkille tuonne kaatosateeseen, joten hyvää vappua! :) 

Nothing's going to change.

If you die when there's no one watching
Then your ratings drop and you're forgotten

(Marilyn Manson - Lamb of god)

Eilinen ja tää päivä on ollu aika masentavia. Eilen olin koulussa ja päivä oli kamala. Tai meillä oli uusintakokeet päivän lopuksi ja olin siihen mennessä jo ihan poikki. Uusin maantiedon - eikä mennyt hyvin. Sitten uusin matikan, vaikka luulin ettei se koe olisi ollut nyt. Ja se koe meni surkeammin mitä se edellinen. Vastasin kahteen kysymykseen. Ei mee koulu tosiaankaan hyvin. Tein ne puolessa tunnissa molemmat ja sen jälkeen halusin vaan kotiin. Tulomatkalla mulla oli kamala olo, halusin vaan mennä nukkumaan ja unohtaa kaikki. Mä itkin, mut onneks äiti ei huomannu mitään. Se vaan kai luuli et oon hirveen väsyny ku en puhunu mitää. Ja niin mä kyl olinki. Kotona menin heti nukkumaan ja tänäänkin nukuin koulun jälkeen. Koska mun yöunet on jääny vähemmälle, oon ollu stressaantunu enkä oo jaksanu mennä lenkille tai välittää siitä mitä syön. Ja nyt olo tuntuu turvonneelta mikä lisää taas masennusta. Musta vaan tuntuu etten nyt jaksa. Huomenna on aika psykiatriselle. Kai mä kerron siellä mitä ajattelin eilen 'Mä en tajua mitään, en jaksa, ei oo aikaa enkä pysty keskittyyn mihinkään.' Mun piti päästä alkuvuodesta terapeutille enkä oo vieläkään päässy. Psykologin piti pari kuukautta sitten alkaa tekeen mulle keskittymishäiriötestejä ym. mutta ei oo kuulunu mitään. Kauanko mun pitää vielä oottaa vai pitääkö mun mennä itkeen ja huutaan sinne et tapan itteni?! Sittenkö saan jotain huomiota. No, mä ajattelenkin joka päivä kuolemista. Mä haluaisin vaan nukkua ja olla ilman velvollisuuksia. Mua alkaa taas itkettään mikä ei oo yhtään outoa nykyään. Tunnillakin vaan tuijotan zombina jonnekin ja alan melkeen itkeen. No, onneks saan tänään sentään tupakkaa niin saa taas ruokahalun hillityksi!

4. päivä

I burned all the good things in The Eden Eye

We were too dumb to run, too dead to die
I burned all the good things in The Eden Eye
We were too dumb to run, too dead to die 

This was never my world
You took the angel away
I'd kill myself to make everybody pay

(Marilyn Manson - Coma Black) 

Rakastan Marilyn Mansonin musiikkia. Pidin siitä jo ala-asteella, mutta en ollut kuullut kuin pari biisiä. Viime marraskuussa oltiin sitten kaverin kanssa sen keikalla ja rakastuin kunnolla. Nyt olen kuunnellut koko talven sen musiikkia, lukenut jotain kaksi kertaa elämänkerran ja pakko sanoa, että ihailen kyseistä miestä. Se on jotenkin niin mielenkiintonen ja no "hullu" omalla tavallaan. Ja noiden biisien sanat on niin hyviä nyt kun olen lukenut niitä ja suomennellut tarkemmin. Varsinkin tuo ylempi biisi on todella läheinen mulle, sitä oon kuunnellut tosi paljon tänä talvena. Tajusinkin eilen illalla, että olen ollut taas tänä talvena ihan helvetin masentunut. Senkin takia tuon biisin sanat on just mulle hyvät. Eilenkin menin nukkumaan ahdistuneena noista lätyistä, koulusta ja kaikesta. Mun oli pakko saada huone niin pimeäksi kuin mahdollista ja käperryin peiton alle pimeään huoneeseen kuuntelemaan Mansonia. Sitä ennen etsin mun "viiltelyjutun" ja meinasin hätääntyä kun en ensin meinannut löytää sitä. Sitten menin sen kanssa peiton alle ja oli mukava tuntea kipua pitkästä aikaa. Mukava vedellä terää ihoa pitkin ja välillä painaa lujempaa. Pitäisi terottaa terä kylläkin... Olenpa ihanan itsetuohoinen! Ja näin viime yönä taas outoa unta. Yks meidän koululainen hakkas naispoliisia ja toinen ajo sitten traktorilla tämän pojan päältä. Mä olin unessa järkyttyttyny ja huusin vaan et mitä vittua teette. Tosi mukavia unia mulla...nyt oon nähny parin viikon sisällä kahdesti unta et oon tappanu demoneita, maa on järissy, yhdes unes oli vampyyreitä...ja mitähän vielä. Toissayönä näin kyllä söpöä unta jostain pojasta. Hankala valita mikä uni on julkaisukelponen psykologian unipäiväkirjaan....:--D

    RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: riisivelliä, lettu hillolla (piggy!)

Päivälliseksi syön kyllä vain tyyliin yhden leivän vaikka mikä olisi!

LIIKUNTA:

Lenkki 45min

3. päivä

Tänään äiti tuli huoneeseen aamulla ja sano "Kato ulos millanen ilma!" No mähän katoin ja ei ollu kovin ihana näkymä kun koko piha oli lumen peitossa. Mä tässä innoissani suunnittelen kesää ja tilailen kesävaatteita ja sitten sataaki lunta. No, ainaki mulla on enemmän aikaa laihduttaa jos nyt pitää jotain positiivista tästä sanoa.

Tänään söin edelleen omasta mielestäni ihan liikaa. Tai no söin 'normaalisti', mutta mullehan normaali ei sovi. Sain sentään zumbattua! Vaikka tulikin hiton huono-olo kun olin juuri syönyt ja aloin tanssimaan. Yäk, teki mieli oksentaa suihkussa, mutta sain itseni hillittyä. Mun päätös pitää.

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: riisipuuroa, 2 kuppia kahvia
Välipala: kiivi, pari kuivattua luumua
Päivällinen: riisiä, broilerikastiketta, 2x ruisleipä, paprikansiivuja, kirsikkatomaatti, 2x kinkkusiivu, lasi maitoa
Illallinen: kaksi lettua hillolla. (!!!!!!!!!!!!!!!!)

Illallinen ei ollut mikään paras valinta, mutta ei voi mitään. Parempi että joskus syö hillitysti vähän herkkuja kuin että ahmii sitten kasan nälissään. Ja mulla tuntuu silti "pikku nälkä" mahassa, vaikka söin noinkin paljon. Nice. Kaloreita en ole jaksanutkaan laskea. Se vaan tuntuu mahdottomalta, koska en mä jaksa alkaa tonkimaan jostain roskiksesta jotain paketteja ja laskeen monimutkasesti montako kaloria söin. Ja koulussakin sitä on aika mahdoton arvailla. Musta ei kyllä ikinä edes voisi tulla 'kunnon' anorektikkoa, koska oon yksinkertasesti liian laiska siihen.

LIIKUNTA:

lenkki 45min
Jane Fonda -lämmittely ja zumba 60min

2. päivä

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: 1,5dl kaurapuuroa, kuppi kahvia
Lounas: kasvismakaronilaatikkoa, salaattia, hapankorppu, lasi maitoa
Päivällinen: kasvispihvi, keitettyjä porkkanoita, 2x ruisleipä, 4x suolakurkun siivua, lasi maitoa
Iltapala: appelsiini, kuppi teetä

LIIKUNTA:

Lenkki 60min

Tänään tuli syötyä hieman liikaa, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Pitää vissiin ostaa taas tupakkaa...Mutta en silti ole syönyt mitään "ylimääräistä" esimerkiksi herkkuja ja se on hyvin. Vapusta tulee vaikea, kun pitää juoda vähän ja äiti tekee simaakin. Sima on muuten ihanaa, mutta kalorista. Onneksi huomenna on viikonloppu niin saa taas nukkua ja voi syödä vähemmän (ja datailla..) Huomenna on ihan pakko zumbata, kun en oo tälle viikolle vielä ehtinyt.

Puhuin taas puhelimessa sen pojan kanssa. Se on ystävällinen ja kiva. Sen kanssa on aika helppo puhua (uutta mulle). Huomasin, että mua ei jännitä yhtään oikeastaan soittaa sille, kun joskus muistan kun on mahassa tuntunut jännityss soittaessa. Vaikka se puhuukin välillä huonoa suomea eikä aina ekalla kerralla ymmärrä kaikkea mitä selitän, enkä mäkään aina tajua sitä :D Olis aika ihanaa, jos tästä tulis joskus jotain. Vaikka mä pärjäänkin loistavasti ilman poikaystävää eikä mulla oo niin paljon tarvetta sellaselle, niin olis se silti kiva joskus seurustella. Joskus, kun olen vähän itsevarmempi. Mua pelottaa jo etukäteen vähän, kun mun pitää jossain vaiheessa tavata se. Mua pelottaa, jos olenki sen mielestä tylsä, hiljanen, liian lihava tai ruma yms. Vaikka se itse sano toissapäivänä "Ei ulkonäöllä oo niin väliä kunhan on rehellinen." Aww : D Mutta en kai luota itseeni tarpeeks enkä usko olevani tarpeeks hyvä. Ja mua pelottaa kans se, että mitä se sanois joskus mun ongelmista. Kun mussa on kaks puolta: toinen on hauska, iloinen ja nätti, toinen on tylsä, hiljainen, masentunut ja ruma. Ja en mä itsekään pidä tosta jälkimmäisestä puolesta. Eihän kukaan voi tietenkään olla aina nätti ja iloinen, mutta kuitenkin. Sen takia on just ihanaa olla sinkku; jos tulee järjetön ahdistuskohtaus ja tekee vaan mieli itkeä ja viillellä niin ei ole kukaan ihmettelemässä, ei tarvitse selitellä toiselle eikä tarvitse kenenkään yrittää tajuta mitä mun päässä liikkuu vai oonko hullu. Ja saa olla rauhassa ruma ja läski ja masistella yksinään. Mua pelottaa, mutta kai mun pitäis vaan kerrankin heittäytyä kunnolla, luottaa itseeni ja ottaa riski.

1. päivä

Noniin lupasin siis itselleni aloittaa laihdutuksen eli laihdutan 40 päivän aikana niin paljon kuin pystyn. Ehkäpä tuloksiakin tulee, kun kirjotan tänne blogiin aina miten päivä on mennyt. En halua failata koko hommaa, taas.
Tämä päivä on mennyt ihan hyvin nyt vaan pitäis vielä ehtiä tekeen jotain liikunnallista. Koulussa oli perustylsää, menin skootterilla ja meinas välillä tulla kylmä. Saatiin maantiedon kokeet ja eipä mennyt läpi. En edes halua saada loppuja kokeita, koska tähän mennessä maantieto ja matikka ei ole mennyt läpi. Vituttaa. Huomiseksikin pitäisi tehdä läksyt ja kirjotelmat enkusta ja ruotsista. Huoh, kuka jaksaa?

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: ruisleipä (kasvisrasvalevite+suolkurkkuja), kuppi kahvia
Päivällinen: keitettyjä porkkanoita, kaksi kalakuorrutejuttua(?), lasi maitoa, kuppi teetä, ruisleipä (kasvisrasvalevite+suolakurkkuja, kaksi pientä tomaattia

LIIKUNTA:

Lenkki 45min (Salkkareiden jälkeen meen!)

You've got 40 days, bitch.

Kauheen kiireistä, mut nyt päätin tulla kirjoittamaan vaikka mikä olisi. Eilenkin nukahdin melkeen heti koulun jälkeen ja nukuin melkein kolme tuntia. Luoja, että väsytti paljon. Muutenkin väsyttää joka päivä eikä se ainakaan johdu mistään energian puutteesta, ei todellakaan. Aamulla ei meinaa päästä ylös, koulussa haukottelen, autossa kotimatkalla ajattelen "Voi ku pääsis nukkuun". Nukkuminen on niin ihanaa. Näin toissayönäkin jotain mielenkiintosta vamppyyriunta :D Jostain syystä äidin kommentit on "Hyi, yäk, mitä leffoja sä taas oot kattonu ku tollasia unia näät" ku meen tyytyväisenä kertomaan mitä jännää unta näin taas viime yönä. Mut ne on kivoja unia, kunhan niissä ei kuole ketään tuttuja eikä ole mitään kovin veristä touhua.

Kävin viime viikolla hammaslääkärissä eikä ollut hammaskiveä eikä myöskään yhtään reikiä, mistä olin yllättynyt. Mutta nyt loppuu todellakin oksentelu tai se on kyllä loppunut jo. Hammaslääkäri sanoi nimittäin, että "Täällä on hammaseroosiota, varsinkin ylähampaissa. Se tulee siitä kun syö usein hapanta tai tulee mahahappoja toistuvasti suuhun. Ajan kuluessa sun hampaat alkaa lohkeilemaan ja vihlomaan kivasti." Lohkeilemaan?! Sitten multa varmaan murenee ja tippuu hampaatkin suusta, kuulostaapa ihanalta. Ja mä vihaan vihlontaa. Joten nyt on oksentelut oksennettu. Paitsi krapulassa, mutta muuten ehdoton ei.

Mä sain idean kun luin tätä blogia. Kaks tyttöä yrittää siinä laihtua 40 päivässä niin paljon kun ehtii. Mäkin innostuin ja katsoin kalenteria: tasan 40 päivää toukokuun viimeiseen päivään asti. Sattupa sopivasti. Jos kirjottaisin blogiin joka päivä syödyt ruuat, kalorit ja liikunnat. Kun vain ehtisi aina illalla käymään koneella. Mutta ei kuin yrittämään, huomenna alkaa! Motivaationa toimii kesä (josta ei todellakaan saa tulla sateista ja kylmää!!) ja vaatteet. Tänäänkin ostin kirpparilta 11 eurolla viisi paitaa. Mulla on nyt kauhea vaate ym. himo. Tekis mieli vaan ostella kaikkea tavaraa ja vaatteita älyttömästi. Siinä hyvä syy laihtua. Jos mulla on koko ajan hirveä norsuläskiolo niin vaatteet jää käyttämättä kun haluan vaan piiloutua verkkareihin ja huppareihin enkä jaksa pukeutua hienosti. Hahah yks turkkilainen laitto tän biisin mulle facebookissa :D Ihana.

I need to feel appreciated, like I'm not hated.

Joo oon hengissä, mutta on ollu tosi kiireinen viikko. Koulussa ruotsin ope hermostu meille ja tuli valittaa just ku meillä oli hyvä ristinollapeli kesken. "Jos te aiotte käyttää ajan tuohon ja puhumiseen nii ei tuu yhtää mitää." Selvä. Kyl mä uskon et sitä vituttaa, mut niin kyllä muaki. Nyt ollaan sen silmätikkuja, kiva.

Perjantaina menin kaverin kans juomaan ja oli kivaa. Juttelin ekaa kertaa elämässäni pojan kanssa kunnolla ja vielä syvällisiä :D Onneks olin tarpeeks kuoseis nii ei tullu mitää kiusallista hiljasuutta, joka on mulle tuttua. Mutten silti puhunu mitää tyhmää onneks. Ajeltii pari tuntia autol ku kaks muuta meni baariin ja mähän en tietysti pääse ku oon alaikänen. Ei haittaa kyllä, mua pelottaa jo nyt valmiiks ku pääsen baariin niin se tietää rahoille menoa...Aamulla oli sitten jonku verran krapula, juotiin vähän jotain unkarilaista ihmelitkua :D Kännissä on niin kiva olo, ei oo mitää huolia oikeestaan ja tuntuu et oon ihana ja kaikki onnistuu kyllä. No joku kaatokänni on jotain kamalaa, mut sellanen mukava humalatila on jees.

Tänään oon siivonnu mun huonetta, huhhuh. Tyhjensin koko vaatekaapin, kokeilin jokaista vaatetta ja otin asukuvia :D Mulla oikeestaan on paljo vaatteita mut 60% niistä on rumia, ei mun tyyliä tai ostettu joskus tyyliin ala-asteella :O Herrajumala oli jo aika tonkii tuo kaappi. Mulla oli vähän hauskaa ku räpsin niitä kuvia. Naureskelin vaan, et ei hitto mitä vaatteita mulla on. Nyt oon vähä oppinu ja tiedän suunnileen minkälaiset vatteet on mun tyyliä. Tilasinkin yks päivä H&M: ltä 100 eurolla kaikkee...Okei, se on iha vitusti rahaa ja en kysyny porukoilta. Mulla on isän tunnukset ja nyt tuli 'tunne' et mun pakko tilata. Porukat saa kivan raivarin, mut ei  voi mitään. Toivon et joudun palauttaan edes jotain nii tulee pienempi lasku :D Nyt meen kyl nukkumaan ku en jaksa kirjottaa edes kunnolla ja jututki on vähä...blah.

Catwalk

Tää on nyt pikanen postaus, koska painun nukkumaan ihan just. Tänään oon käynyt kahdesti lenkillä, zumbannut ja voimistellut, hyvä minä. Eikä enää ollut sitä eilistä "ajattelin syödä ihan vitusti" -oloa. Onneks..tai söin mä illal pienen vaniljatuutin ja rivin suklaata...mut muuten hyvin. Sitten sain alotettua maantiedon esseetä, joka tosin olisi pitänyt kai palauttaa jo viimeviikolla. Ei tässä muuta, nyt on vähä huono-olo, mutta muuten oon ollu ihan hyväl tuulel.

Lopuks video, jonka just katoin youtubes. Okei, mallit ei oo ihan realistisia esikuvia, koska niillä on hyvät geenit ja ne on niin pitkiä muhun verrattuna, mutta silti. Voiko näitä vartaloita - etenkin jalkoja - olla ihailematta?! Mä rakastan hoikkia jalkoja. Just tollasia ja oon katkera siitä etten perinyt äidiltä sen hoikkia sääriä. Se täytti tässä nyt 59 vuotta ja sillä on edelleen sellaiset sääret, joista olen hieman kateellinen. Itselläni on paljon läskimmät ja paksummat jalat...Ei ole kivaa tämä :( Äiti paino viel raskaana ollessaan ison mahan kanssa vaan 50 kiloa, vaikka yleensähän kaikki odottavat äidit paisuvat vaan kun ruokahalukin lisääntyy. Jotkut on onnekkaita, toiset ei.

It's just another day, nothing in my way.

Tänään heräsin aamulla eikä mua huvittanut yhtään nousta ylös. Mä en jaksa nousta ylös, koska mä en halua mennä syömään ja ei mulle tapahdu mitään tekemisen arvoista nyt. Tänä viikonloppuna mun piti siis juhlia synttäreitäni, mutta istun kotona yksin, syön ja pyörin välillä ahdistuneena sängyllä. Kävin tupakalla ja mun tekis mieli juoda viinaa kaapista, mutta ei siitä oo mitään hyötyä kun otin vasta lääkkeetkin. Tulee ainoastaan entistä paskempi olo. Laitoin aamupäivällä kuvia albumiin. Mä mietin miten kaunis oon niissä kuvissa, mutta silti en oo niissäkään tarpeeks laiha. Nyt mä ainakin tunnen itseni niin läskiksi ja rumaksi. Vaellan vaan koomassa kotona ja ärsytän välillä porukoita. Mua ei huvita tehdä mitään, joten istun vaan koneella. Eilen kuitenkin sain käytyä lenkillä ja zumbattua sekä katoin hyvän leffan (Tyttö joka leikki tulella). Mun tekis mieli vaan itkeä. Yks kaveri vanhempi kaveri sanoi mesessä äsken et tee säkin jotain piristävää tänään. Mitä piristävää mä voisin tehdä ku kaikki kaverit on jossain. Meen yksin istuun johonki metsään ja vedän perseet?! Ompa piristävän kuulosta kyllä. Jos mä lukisin vaikka muiden blogeja niiden värikkäästä elämästä kun mun oma elämä tuntuu taas niin tylsältä ja harmaalta.Oon kuunnellut uutta löytämääni bändiä Keanea ja tää biisi sopii niin tähän tunnetilaan ja on muutenkin ihana:

Muuten radiossa puhuttiin liioittelevista kosmetiikkamainoksista. Muakin ne kyllä ärsyttää joskus, joten allekirjoitin adressin. Käykääs katsoon tämä ja allekirjoita adressi, jos haluat :) Ja voit äänestää Nelly.com:ssa minun bikineitä :'D 

Help me to win, vote on my bikini here!

This pretty face don't work no more.

Nyt on koeviikko ohi, huh. Ei sillä, että olisin lukenut paljon mitään, mutta oon ollu stressaantunu ja ahdistunu. Tämänpäiväinen matikan koe meni ihan surkeasti, huoh. Ei voi mitään, mut mua pelottaa, jos kolme koetta ei pian menekään läpi ja jouduin uusimaan niitä kaikkia! Ens jakso on jo ihan tarpeeks vaativa. Onneksi kohta on kesä ja mulla alkoi nyt viikonloppu, ah. Tulee olemaan tylsää, kun kaverit on muualla eikä oo seuraa. Nyt mulla siis olis aikaa tehdä rästikoulujutut ja kaikkea muutakin mitä en ole ehtinyt tekemään. Pitäisi tehdä kevätsiivous, siivota vaatekaappi, laittaa valokuvia albumiin ja lukea kirjoja sekä lehtiä. Tuntuu vaan, etten saa mitään aikaiseksi. Mun pitää pakottaa itseni tekemään jotain, mutta eipä sekään näytä auttavan. Oon niin levoton enkä pysty keskittymään. Kaveri lähti tosta naapurista toiselle paikkakunnalle täksi viikoksi esittelemään päättötyön jne. Ja sen takia mun syöminen on lisääntyny enkä saa yksin raahattua itseeni lenkille. Jotenkin oon paljon energisempi kun kaveri oon täällä. Nyt mä haluan vaan nukkua, nukkua ja blaah.

Happy birthday to me.

Onnea minä. Tänään on mun synttärit ja täytän 17 vuotta. Kohta mulle tulee ikäkriisi. Taas yksi vuosi mennyt ja sekin tuntuu taas menneen niiden edellisten vuosien tapaan häilyvästi. En mä enää muista mitään tiettyjä tilanteita paljoa. Kesää mulla on ikävä. Oon tasan vuoden päästä 18 vuotta eli niinsanotusti aikunen. Mutta oon ihan hukassa. Mun pitäs alkaa miettimään mitä meen opiskelemaan lukion jälkeen, jos ylipäätänsä pääsen sitä läpi. Nytkin mulla alkais kohta terveystiedon tunti, jolla esitelleen kyselyiden tulokset koko ryhmälle. En ole menossa, koska en halua. Oon kyllä hyvä keksimään syitä. Perustelin asian sillä, etten halua, en kehtaa, en jaksa, en oo edes tehnyt sitä kyselyä enkä jaksa lähteä tunniksi koululle. Sanoin porukoillekin, että ei mulla oo huomenna koulua. Meillä on siis koeviikko menossa, mutta joka päivä ei oo itselle koetta. Mua vähän pelottaa miten luontevasti valehtelen nykyään porukoille. Mun ilmekään ei värähdä. Ala-asteella jäin useimmiten kiinni, koska pokkani ei pitänyt. Nyt musta on tullu parempi siinä. Kavereille en siltikään valehtele, koska siinä olen edelleenkin surkea ja mulle tulee huono omatunto. No okei, ei nyt lasketa jotain pieniä valkoisia valheita, joilla voin perua menoja tai muuta. Niitäkään en ole kyllä pitkään aikaan keksinyt, onneksi.

 Mä suunnittelin jo viime viikolla, että voitaisiin juhlia toisten kavereiden kanssa mun synttäreitä. Ei olla nähtykään kunnolla pitkään aikaan. Kaveriki aikasemmin lupasi, että sillon viimeistään mennään ulos ym. Ja  nyt sillä luki facebookissa tyyliin "olis jo viikonloppu ja kalajoelle taas <3:)". Eli se sitten päättikin mennä taas poikakaverilleen, vaikka ne näkee viikollakin joka ikinen päivä! Suoraan sanottuna olen hieman loukkaantunut. Unohtiko se mun synttärit, unohtiko se mitä se lupas? Joudunko istumaan kotona koko viikonlopun ja juhlimaan taas yksikseni synttäreitä? Miks ihmisistä tulee tollasia kun ne alkavat seurustelemaan? Ärsyttävän läheisyysriippuvaisia ja hellyydenkipeitä lässyttäjiä. Sori vaan. En oo ikinä ollut rakastunut kylläkään, mutta silti mua vaan ärsyttää. Itse onnittelin alkuvuodesta heti kaveriani, ostin mielestäni ihan kohtuukalliin lahjan ja juhlittiin sen synttäreitä. Ja nyt kun mä ootan samaa ja haluaisin juhlia synttäreitäni niin kaveri menee vaan taas nyhväämään poikakaverinsa luo. Melkein oksettaa. Äiti sentään halas mua aamulla ja onnitteli. Ja sain Marabou Daim -suklaalevyn, jonka aion syödä hyvällä omalla tunnolla!

Eksyneenä on vaikea löytää itseään.

Tää loma on ollu mukava ja mä voisin sanoa olevani iloinen pitkästä aikaa. Mutta samalla oon myös hämmentynyt ja vähän pelokas, kuten aina. Torstaina olin tosiaann juomassa kaverin kanssa ja oli mukavaa. Autossa mun vieressä istui yks poika, joka oli sulonen kun piti kättä mun jalan päällä, muttei yrittänyt mitään muuta. Hihi, se oli kyllä aika sulonen :) Se oli kuitenkin ysinelonen ja joku hokileija. Tai en mä tiedä, ei se vaikuttanu sellaselta "tyypilliseltä" jääkiekkoilijaleijujalta. Se oli vähän ujokin. Sitten oon jutellut facebookissa ja puhelimessa yhden kokkolalaisen pojan kanssa. Se on thaimaasta muuttanut tänne ja se on sulosen kuulonen, kun puhuu välillä huonoa suomea :D Se vaikuttaa jotenkin niin kivalta ja on söpökin. Olin toki ensin tapani mukaan ennakkoluuloinen entisten kokemusten perusteella, mut nyt musta tuntuu niin kuin oisin vähän ihastunut. Mä en tiedä mikä mulla on, mutta toisaalta oon positiivisesti yllättänyt, että olen pitkästä aikaa kiinnostunut jostain. En oo ollut pariin vuoteen edes ihastunut keneenkään. Vielä mulle ei oo tullut mitään suunnatonta ahdistusta sillä onhan tää kaikki niin alussa. Toinen puoli musta haluaa paeta ja on peloissaan, mutta toinen puoli musta on innostunut ja haluaa heittäytyä. Jotenki tää poika vaikuttaa ystävälliseltä ja turvalliselta, ettei mua kuitenkaan niin paljon pelota. Ainakin mä oon innostunut treenamaan itseni hyvään rantakuntoon, ettei tarvi kropan puolesta olla ahdistunut. Mä en vaan tiedä miten mun pitäs olla varsinkin poikien seurassa. Aina sanotaan, että ole vain oma itses, mutta entä jos ei tiedä kuka on oikeasti ja miten olla oma itsensä. Mä tajusin, että mun pakko alkaa olemaan itsevarmempi ja tykkäämään itsestäni enemmän, että ylipäätänsä voin tavata tuon pojan joskus. Mä en halua pilata juttua sillä, että olen vaivaantunut ja tylsä. Pitää varmaan alkaa etsimään välillä niitä hyviä puolia itsestä ja ajatella, että minäkin olen ihana.

holiday

Nyt on sitten tehty kaksi koetta, joista kyllä tämänpäiväinen maantiedon koe meni päin persettä. En edes uskalla ajatella, että pääsisin edes läpi. Okei nyt pitää tsempata! En eilen ehtinyt lukemaan kokeeseen, koska pyörin kaverin kanssa kaupungilla (tai ei tätä pientä tuppukylää voi sanoa edes kaupungiksi....). Ja olihan se tietysti hauskempaa kuin istua sisällä ja yrittää lukea kokeeseen. Oli niin hieno ilmakin, että mentiin pyörällä ja siinähän tuli tietysti kulutettua kaloreita ;). Kävin eilen koulun jälkeen siellä kampaajalla ja hienot hiukset tuli! Sitten hypin lammikoiden yli ja kävelin noin kuusi kilometriä kotiin. Jalat on vähän hellänä. Ja ilalla tosiaan ajettiin pyörillä kylälle ja tuli yhteensä ajattua noin 12 kilometriä. Ei yhtään hassummin. Ostin kaupasta kylläkin jäätelön ja kaverilla syötiin sipsejä samalla kun katsottiin leffaa. Kävin sitten äkkiä kotona oksentamassa vessassa enimmät sipsit pois, koska ahdisti vaikkei ollutkaan täysi olo. Tajusin siinä illalla, että olin oksentanut päivän aikana kahdesti! Sitä ei olekaan tapahtunut aikoihin ja se täytyy lopettaa heti alkuunsa. Lisäksi huomasin, että porukat oli ostanut rasian jäätelöä ja paketin hyviä puikkojätskejä...Mutta yritän olla syömättä. Kaverille hehkutin, että oon nyt laihtunut kolme kiloa, mutten uskalla syödä etten liho. Eipä se paljon mitää, se vaan sano että "Voi eii."

Mun kaverin luokkaverin isoveli oli hirttänyt itsensä. En tuntenut niitä, mutta tottakai mietin, että miksi se niin teki. Sitten mietin miltä tuntuisi hirttää itsensä. Se kuristumisen tunne on varmaan tosi veemäinen, mutta ei kai se kauan kestä. No en silti hirtä itseäni, koska luultavasti juuri kun olisin kuristumassa tulisi pakokauhu "apua en mä haluakaan kuolla". Mutta sittenpä se olisi jo liian myöhäistä. Ja sanoin kaverillekin, että mieti nyt niitä vanhempia tai jotai, jotka löytää sen hirtettynä roikkumasta jostain. Voi olla ehkä hieman järkyttävää!

Voisi syödä paahtoleivän nyt, kun meinaa olla järjetön nälkä jo vaikka söin smoothieta aamulla. Sitten voisin nukkua, siivota, zumbata ja lähteä kaverin kanssa lenkille. Sitten pitääkin juomat hommata ja lähteä ilalla ulos...Toivon vaan, ettei kaveri löydä mitään hoitoa ja lähde sen kanssa. Mutta onneksi on loma <3 Hyvää pääsiäistä! :)