sport

in

 Hei! Laitan nyt vanhoja postauksia koneelta nyt kun on aikaa vihdoin ja täällä koululla nettikin toimii.
Tänään käytiin ensimmäistä kertaa poikkiksen kanssa kävelylenkillä ja vieläpä aamupäivällä. Oli hienoa olla aamulenkillä sen kanssa kanssa, kävellä sen vierellä samalla kun haisteli syksyistä kirpeää ilmaa ja katseli puiden lehtien kauniisti muuttuneita värejä. Se aloitti pikaruokalakon ja alkaa käymään säännöllisesti lenkillä. Siinä samalla oma syöminen ja säännöllinen liikkuminen onnistuu ja saa lisää innostusta. Mun pitäisi nyt tehdä jonkinlainen suunnitelma joka päivälle ja jaotella ajankäyttöä.

MAANANTAI
·        treeni; zumba S&T, lenkki
TIISTAI
·        lepopäivä/lenkki
KESKIVIIKKO
·        treeni; zumba cp, lenkki
·        sauna & hemmottelu-  /rentoutuspäivä
TORSTAI
·        lenkki
PERJANTAI
·        zumba 20min, lenkki
LAUANTAI
·        lenkki
SUNNUNTAI
·        zumba live, lenkki
läksyt, 4-5krt syönti, juo 2-3l, nukkumaan 22.00, rentoudu, ulkoile ym. Siinä ois nyt, mutta ei ole niin kamalaa jos välistä jää tai vaihtelee ja tekee eri juttua eri päivänä. Kunhan jotain tekee! :) Tsemiä minä! Ja herkutella saa vähän silloin tällön kunhan ei mee lähde käsistä! Motivaationa hyvä olo, onnistuminen ja kaunis vartalo + hyvä itsetunto ;)

Dark comes soon.

in

Apua, iski ahdistus. Se ois nyt viimenen lomaviikko. Tai no lomaviikonloppu, enää kolme päivää. Mua ei yhtään huvittas mennä koulun penkille takasin homehtumaan. Eikä asiaa auta se, että yks mun parhaista kavereista johon siellä tutuistuin ei tuu enää sinne kouluun. Tulee olemaan pitkiä ja tylsiä tunteja. Kaiken lisäks siinä luokassa on kolme tyyppiä joiden kanssa ei ole muuta kuin molemminpuoleinen inho. Että hauskaa opiskelua vaan!

Kesä on muutenkin mennyt taas aivan liian nopeaa. Ei silti, se on ollut yksi parhaimmista. On ollut ihania hetkiä poikakaverin kanssa, kavereiden kanssa hauskanpitoa, shoppailua ja muuta muuta mukavaa. On sitten ollut ei niin kivojakin juttuja, mutta niitäpä ei tarvi enää muistella. Huomasin tänään, että mun syömishäiriökin on parantunut aikalailla kesän aikana. Tai siis vaikka edelleen olen aivan liian tarkka ja kriittinen itseäni kohtaan niin edistystä on silti tapahtunut. Tänään kävin Höyhenen Kevyen foorumilla ja jopa nauroin joillekin teinien laihdutussuunnitelmille. Naureskelin vaan itsekseni että luoja nuo on tyhmiä. "Olen aamun ja päivän syömättä, sitten kun porukat tulee kotiin esitän normaalia ja yritän syödä vähän aterialla." Eipä silti,onhan sitä itselläkin ollut vaikka minkälaisia tyhmiä suunnitelmia. Poikakaverikin on saanu mut järkiini. Sekin sano ettei oo yhtään terveellistä syödä reilusti vähemmän mitä pitäs, olla syömättä ja polttaa tupakkaa. Paljon paremman näköisen kropan saa kun syö vähän, mutta usein ja treenaa säännöllisestä eikä kituuta monta päivää putkeen ja sitten syö miten sattuu. Eikä sillon jaksa edes treenata kunnolla eli ei siitäkään ole niin paljon hyötyä. Mulla on vielä paljon opettelemista ton syömisen kans, mutta enköhän mä joskus opi syömään oikein. Nyt ainakin on motivaatiotakin kun poikkis alotti laihiksen, punnitsee kaikki ruuat ja laskee kalorit ja käy salilla treenaamassa. Ei siinä enää itse kehtaa plösöillä ja vetää kaikkea paskaa. Enkä haluakaan. Nyt kahtena päivänä sain raahattua itseni vihdoinkin lenkille, joka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Olo on paljon parempi ja pirteämpi. Lihaksetkin tuli jopa juoksemisesta kipeiksi kun ollut aivan liian pitkä tauko.

And you feel good now but you can't wake up.

in

Viime viikot on vaan vilahtaneet ohi. Olen ollut kavereiden ja poikakaverin kanssa enkä ole ehtinyt onneksi olemaan paljoa kotona, miettimään asioita, datailemaan tai angstaamaan. Mua ahdistaa kun kesäkuu on kohta ohitse, aika on mennyt älyttömän nopeaa! Tässä viime viikonloppuna olin Kokkolassa kaverin kanssa, juotiin, shoppailtiin ja tuli riitaa poikakaverin kanss. Se nyt oli niin mustasukkanen ja lapsellinenkin kun siellä oli muita poikia meidän kanssa. Kyllä mä sitä ymmärrän mutta ei noin pienestä tarvis hermostua kun en todellakaan ole sitä pettämässä. Saatiin kuitenkin sovittua ja taas on ollut mukavaa sen kanssa, oon rakastunut ja onnellinen<3 Vaikka facebook aiheuttaa pientä kinaa kun poikkis ei tykkää kun mulla ilmestyy poikia kavereiksi mutta ei ne nyt mulle mitää merkkaa, ne on vaan fb-kavereita?! Huoh, pakko sanoa välillä.

Juhannus meni ihan kivasti, porukat lähti torstaina mökille, oon ollu nyt joka yö poikakaveril yötä. Perjantaina olin Kalajoella kavereiden kans ja olin varmaan ihan kiitettävästi sekasin :D Mietin vieläkin mistä ihmeestä oon saanu jalat täyteen verinaarmuja ja mustelmia, vaikka legginseissä oli vaan onneks yks reikä. Ja joka paikka täynnä hiekkaa, nyt onneks ei enää suussa narsku :D Tuli sitten äidinkin kans puhuttua puhelimessä sillon ilallla, ei oo kyllä muistikuvia mitä sille höpötin muutaku et äiti vastaili "jaa...." eikä mikää ihme ku kaveriki sano et kuulostinki siltä että oon ihan sekasi :-D Pääsin vasta puol viiden aikaan aamuyöllä tänne takas, menin poikkikselle yöks, repeilin kun menin olohuoneesee et missä se on niin toinen makaa boxerit jalassa keskellä lattiaa iha sekasi 8D Että sellanen juhannus, ei ollu krapula onneks vaikka ihan kiitettävästi tuli juotua. Lauantaina koti-ilta ja tänään nukuttiin puoli yhteen, poikkis jäi kattoon formuloita, mua alko nukuttaan kun ne oli niin tylsää katottavaa niin tulin sitten kotiin. Ah ihanaa olla yksin kotona. Suihkussa voisin käydä ja katsoa leffan ehkä. Sitten aikasin nukkumaan kun huomenna seitsemäksi töihin....huoh, mut ainaki saan rahaa
Nyt mua ahdistaa jotenki. Oon varmaa lihonu, seki ahdistaa. On tullu nyt syötyä ja juotua mitä sattuu eikä oo ehtinyt treenailemaan eikä lenkkeileen paljo yhtään. Ahdistaa kamalasti, mutta huomenna alkaa kolmen viikon arki, jos alottaisin terveellisemmän rytmin huomenna. Aamulla töihin, muutaman kerran kevyttä ruokaa, paljon vettä ja töiden jälkeen liikuntaa. Poikkis tänää mahaa hipelöi just ku olin vetäny ison annoksen kanaa ja riisia niin kuvitelkaa vaan oliko epämukavaa. Sano vielä että sulla ei oo kyllä yhtää mahaa. Joo eipä vissiin, hirveet mahamakkarat. Mulla tuli taas hirveä kaipuu syömishäiriöaikoihin tai ei bulimiaa ei oo kyllä yhtään ikävä, mutta anoreksiaa ja lasiluuranko-foorumi aikoja. Haikea olo ja oli pakko mennä lukemaan foorumille uusia juttuja ja katteleen thinspo -kuvia. Jos tänään ei söis enää mitään, korkeintaan leivän. Niin ja muuten sain lukion tän vuoden todistuksen; kaks nelosta, yks keskeytetty ja yks hylätty kurssi. Sillä lailla! Sitten vielä kaikki kyselee tulevaisuudesta, opiskelu- ja työpaikoista ja elämän tavoitteista. Mä en todellakaan halua ajatella mitään tollasta, mua pelottaa ja ahdistaa. Olkaa vittu hiljaa, älkää kyselkö multa asioita joista en tiedä. Haluan elää tässä ja nyt enkä ajatella asioita pitkälle. Ainoa mitä haluan tulevaisuudesta sanoa niin toivon että oon onnellinen, laihtunu, ystävät, poikkis ja perhe vierel, eikö se riitä?!
 

Kaya Scodelario

in

Kaya on aina ollut yks mun lempihahmoista Skins -sarjassa. Siinä hän on persoonallinen ja salaperäinen ja tottakai kaunis ja ihanan laiha. :)

I'm not to blame of your world turns to black.

in

Eilen mulla oli todella ristiriitainen olo. Mua masensi, vaikken itsekään tiennyt miksi. Kun kello läheni jo viittä eikä poikakaveri ollut lähettänyt vielä yhtään viestiä, mun teki mieli itkeä. Sitten mietin, että ei herranjumala, kokoo nyt ittes! Mä en koskaan ollut rakastunut enkä erityisemmin ikävöinyt ketään. Mua on vaan ärsyttänyt seurustelevat ihmiset, jotka valittaa kun on niiiin ikävä niiden ihanaa kultamurua. Oon vaan ajatellut aina, että eikö noi nyt muutamaa päivää selviä yksinään, säälittävää! Oon pienestä asti tottunut leikkimään yksin ja viettämään paljon aikaa omissa oloissani. Siihen tottuu eikä sitä sitten osaa kaivatakaan seuraa usein. Toki jos alkaa viikoksi venyä ettei näe ketään niin alkaa ahdistaa ja tulee yksinäinen olo, mutta mä oon vaan pitänyt siitä, että saan olla aika paljon rauhassa ja tehdä mitä haluan. Siksi en oo ikinä ymmärtänyt seurusteleviä, jotka liimautuvat yhteen ja kyselevät toisiltaan lupaa joka helvetin asiaan. On aina tehnyt mieli sanoa, että kai sä nyt osaat itsekkin ajatella ja tiedät mitä haluat tehdä! Tämän takia mä olin aivan hämmentyny ja sekaisin eilen mun olosta, että mikä tää tunne oikeen on. Mulla oli ilmeisesti ikävä, mikä on ihan uutta mulle. Mulla on ollut joskus pentuna varmaan viimeksi samanlainen tunne, jos on äiti mennyt hukkaan tai oon ollut yksin jossain. Sitten mulle tuli jonkinlainen alemmuuskompleksi ja ajattelin että nyt tää poika on jo kyllästynyt muhun eikä jaksa enää kauaa katsella mua. Kukaan poika ei oo koskaan ollu mulle noin ihana ja oikeasti rakastanu mua. Mulla on vaan huonoja kokemuksia, lyhyitä ja pinnallisia juttuja, mua on petetty, mua on painostettu ja mulle on valehdeltu. Ei siis mikään ihme jos en kovin helposti luota siihen mitä toinen sanoo. Mut kyllä mä alan nyt tajuta, että se poika, tai no mies, välittää musta oikeasti. Ei se muuten olis ostanut mulle toista liittymää tekstailuun kun mun oma saldo meni kiinni, ei se muuten olis kertonut musta vanhemmilleen ja ollu musta ylpeä. Ja kaikki ne ihanat ja kauniit asiat mitä se on mulle sanonut niin en mä voi enää epäillä sen tunteita. Mä nään sen silmistä miten se välittää musta. En vaan oo tottunu sellaseen, et oon jollekin niin tärkeä.


Ennen mua on alkanut aina ahdistamaan hirveästi jos joku poika on yrittänyt lähestyä mua. Mä oon jotenki menny lukkoon, piiloutunu mun suojamuurin taakse ja muuttunu etäiseks ja ehkä kylmäksikin. Mä oon aina yleensä ollu se joka on alkanu vältellä ja vastannu lyhyesti viesteihin ja antanut pakit. Mut mä tajusin nyt, että oon oollu niin hukassa itseni kanssa, epävarma eikä vastaan oo tullu sopivaa tyyppiä, jonka kans kemiat toimis. Oon lisäksi tosi nirso, löydän aina vikoja toisesta ja yleensä en voi poikien seurassa olla oma itseni vaan oon hiljaa ja vaivautunu. Mut tän tyypin kans on jotain niin erilaista etten ois ikinä uskonu löytäväni sellasta ihmistä, varsinkaan täältä ja näin pian! Sen kanssa mulla on hyvä olla, sen kainalossa on ihanan turvallista ja se on muutenki niin ihana. Tullaan toimeen ja äskenki se sano "oot maailman paras<3". Jos mä oppisin tässä itsestäniki tykkäämään kun nyt on kivoja ja välittäviä ihmisiä ympärille eikä niinku joskus ennen. Se on mua kylläki kuus vuotta vanhempi, mutta ei se mua haittaa koska se on vaan hyvä asia. Mä en jotenkin vaan tuu toimeen oman ikästen kanssa. Ne on jotenkin niin lapsellisia ja erilaisia ku minä. Mulle onki sanottu et vaikutan ikäistäni vanhemmalta enkä oo niin samanlainen mitä muut mun ikäset pinnallisemmat tytöt. Mä toivon todella et tää juttu tulis kestään, koska mä oon vihdoinki löytäny jonku joka rakastaa mua ja mä sitä <3

ps. huomenna taas ryhdistäydyn, tänään olin kaverin valmistujaisjuhlissa ja on tullu syötyä kaikkee aivan liikaa. Huomenna alkaa eka kesäloma viikko niin hyvä alottaakin!

Everything change.

in

On ollut taas pitkä tauko postailussa. Tämä kuukausi on ollut todella kiireinen, mukava ja erilainen ja asiat ovat muuttuneet suuresti. Viimeksi kun kirjoittelin jotain ylös, olin taas masentunut ja mietin itsaria. Nyt mulla on alkanu kesäloma, oon laihtunut noin 8 kiloa (!!!) ja seurustelen. Kyllä luitte aivan oikein minä olen laihtunut ja miten minä seurustelen?!?! No empä olisi itsekään uskonut muutama viikko sitten, olisin vaan nauranut katkerasti koko ajatukselle. Tässä kumminki viimesin teksti jonka oon kirjottanut ylös tämän kuun alkupuolelta:

"Tänään mulla oli 11 aika Ykassa. T:n kanssa puhuttiin, mut puolenvälin jälkeen mulle tuli tyhjä ja epätodellinen olo. Väsymys kietoutu päälle niin kuin verho ja meinasin vajota "koomatranssin" eli tuijotin vaan eteen ja piti pinnistellä, että jaksoin keskittyä kuuntelemaan. Samalla lauseiden ja sanojen muodostus tuntu jotenkin ylivoimasen raskaalta. Se kysy pojista, mutta en taaskaan saanut sanotuksi "sitä" asiaa. Jotenkin vaan en taaskaan saanut sitä ulos enkä kehdannut. Vaikka kyllähän mä tiedän että mun pitäis olla avoin ja kertoo kaikki mahdollinen, jotta ne pystyis edes auttamaan mua. Ens kerralla, lupaan! Sitten kysyi olenko miettinyt ikinä osastoa. Se puhu jostain Lakeuden mielenterveysosastosta ja jostain toisestakin. Jos menee toimintakyvyttömäksi eikä opiskelut enää onnistu niin sinne ainakin pääsisi. Oikeastaan mä haluaisin sinne. Olis ihanaa paeta 'tästä maailmasta' johonkin muualle. Mä oon kyllästyny tähän paskaan ja kaikkeen suorittamiseen. Musta taas tuntuu vaan etten jaksa. Loppupäivän mä meinasin itkee, masensi ja ootin et pääsen kotiin nukkuun. Nukuinki 1,5h sikeästi ja vieläki väsyttää. Mä ajattelin tänäänki et vastaantulevat ihmiset tuijottaa mua vihasesti eikä tykkää musta, vaikka tiedän että kuvittelin. Sitten ajattelin ettei T tykkää musta kun olin niin lyhytsananen. Ei helvetti mua itkettää, mä en jaksa. Ens kerralla tilitän kaikki mun paskasta olosta. Eilenki katoin itsemurhan tekotapoja ja mietin taas niitä parhaimpia vaihtoehtoja. En tiedä, blah.

Mä haluan vaan mennä nukkumaan, olla ja unohtaa kaiken. Leijua ja olla kevyt. T sano, että vielä mun tila ei oo mennyt psykoosiin eikä toivottavasti meekään. No sehän voi olla mahdollista, että alan kohta kuvitella asioita kun yritän muutenkin paeta todellisuutta ja elämää. Mä nukun, oon koulus, dataan, masistelen ja joskus yritän elää. That's it. Mun pitäs kuulemma tehdä juttuja joista tykkään ja joista saan energiaa. Mua ei oo pitkiin aikoihin kiinnostanu tehä mitään. Ennen luin paljon, olin ulkona, kuvailin, kokeilin meikkejä, kirjottelin juttuja ym. Nyt mä vaan istun koneella enkä jaksa tehä oikeestaan mitään muuta. Sitten pitäs elää terveellisesti. Mua ei kiinnosta oikeestaan ku poltan ja teen hidasta itsemurhaa. Jos ei nopeaa niin sitten hidasta saatana. Tuskimpa muutenkaan elän pitkään. Enkä halua vanhana kitua ja yrittää tehä itsaria. Mieluummin teen sen nuorempana. Kattoo nyt. AINII, T sano et 'oot laihtunu, ainaki mun mielestä näyttää siltä.' JES! Mut tänää vedin kokonaisen pakastepizzan. Juu ei oo anoreksiasta vaaraa ei."

Kerron huomenna lisää, tänään mä aion mennä kaverin kanssa lenkille ja illalla mun poikaystävälle. Mä en vieläkään oikeen sisäistä tätä, kaikki on muuttunut niin kertaheitolla. Oon vieläki vähä hukassa ja hämmentyny, mut nyt mulla on vähän parempi olla.

Dance in the dark.

in

Enpä oo viikkoon taas kirjotellu. On ollu kiireistä, mutta se on ollu hyvä asia, koska en oo ehtiny miettiä edes mitään kovin masentavaa. Muuta kuin tietty se, että olen aivan liian lihava. Joo eilen menin miespuolisen kaverin autoon, joka sano "no huhhuh". Vastasin "Ai mitä?". "Näytät melkeen liian hyvältä."....vastasin siihen "Nojaa, empä nyt sanois." Kai mulla oikeesti on huono itsetunto, koska en mä vaan nää sitä et olisin mitenkään 'hyvännäkönen'. Tai tää sairaus on vaan vääristäny mun omakuvaa. Mutta enhän mä sitä itselle tietänkään myönnä et olisin väärässä. Mä nään itseni sellasena ku oon; liian lihavana ja liian rumana. Lisäksi se sano "Mä en tajua, sulla on jonossa jätkiä etkä sä oo innostunu." Sanoin vaan, et no ei niitä nyt missää jonossa sentään oon. Voi luoja ja vaikka oliskin niin ne kyllästys muhun parissa päivässä. Eikä noi asiat oo mulla todellakaan mitenkään yksinkertasia. Eli ei mee niin et joku tykkää musta ja se on kiva et joo voisin alkaa seurustelemaan. Ei tosiaan, tää on mulle niin hankalaa ja monimutkasta ja mua pelottaa. Sen takia mä yritän olla päästämästä ketään poikaa liian lähelle, koska mua alkaa ahdistaan ja ei ne muutenkaan kestäis mua kovin kauaa.

Nyt mulla on tässä aikaa ja oon yksin. Heti kaikki iskeytyy jotenkin päälle ja mua alkaa masentaan. Ahdistaa vähän ja tekisi mieli paeta johonkin toiseen maailmaan. Eilen olin kahden kaverin kanssa, toista en tuntenut, mutta tulin hyvin sen kanssa juttuun ja olin yllättävän puhelias. Siihen olen tyytyväinen. Silti koko ajan katselin kateellisena niiden käsiä ja jalkoja ja ajettelin haikeana "ne on niin ihanan laihoja." Tää syömishäiriöpaska on siinä mielessä perseestä, että mä ajattelen lähes kaikkea mustavalkosesti. Ihanku laiha ja lihava olis sama asia kuin elämä ja kuolema. Jos oot laiha sulla on kaikki hyvin ja oot onnellinen, jos oot lihava sulla ei mitään toivoakaan ja oot epäonnistunu. Haluan vaan joku päivä tuntee itseni kevyeksi keijukaiseksi, joka on kaunis, onnellinen ja rakastaa itseään sekä muita. Se vaan tuntuu olevan niin kaukana. Välillä tuntuu et kaikki menee parempaan suuntaan, elämä onkin ihan mukavaa ja seuraavana päivänä kaikki tuntuu pirstaloituvan ja peittyvän pimeän verhon taakse. Silloin mä haluan vaan upota johonkin tiedottomaan tilaan ja itkeä niin kuin esimerkiksi nyt.

vappu

in

"Olet riehakkaalla tuulella ja valmis kevään juhlaan. Varmista riittävä kuohujuoman määrä ja vappupallot. Kutsu kavereitasi juhlaan tai lähde itse kylille nauttimaan karnevaalitunnelmasta." 

Tämän päivän horoskooppi tossa. Niitä on kiva lukea ja joskus ne pitävätkin paikkaansa. Olenkin jo valmistautunu, ostin noin 800g (!) irttareita, ilmapalloja ja muutaman siiderin. Meen nimittäin toiselle paikkakunnalle ja skootterilla niin ei todellakaan voi mitään överikännejä vetää. Kaverikaan ei voi edes juoda ollenkaan kun on perhekodissa. Mut ei se mitään haittaa, koska meillä on aina kivaa selvinpäinkin. Yks niistä todella harvoista ihmisistä, joiden seurassa en oo vaivautunu ja läppä lentää. Toivon vaan ettei huomenna sada..vappu olis täydellinen jos olis vielä hyvä ilma!



Eilen kävin siellä psykiatrisella. Nyt sain masennustestistä 32 pistettä eli vakava masennus. Viime kerralla oli 27 pistettä ja se lääkärikin rajus, että ei oo parempaan suuntaan mennyt. Pääsen kuitenkin terapeutille vasta syksyllä, mutta jos se päättääkin siirtyä kokopäiväiseksi niin pääsisin sinne aika nopeasti. Tässä välissä saan käydä sen hoitajan kanssa joka toinen viikko juttelemassa ja välillä on niitä lääkekontrolleja. Mä oon älyttömän väsynyt ja haluan vaan nukkua, mutta silti tänään on ollut parempi fiilis ja oon ollut pirteämmällä tuulella. Hyvä asia, koska haluan huomenna olla juhlatuulella enkä käpertyä kuoreen ja ahdistua.


Koulussa kaveri sanoi "Sä näytät niin surulliselta :(". Mä vaan naurahdin väkinäisesti ja yritin vitsailla jotain. Aika heikoin tuloksin. Ja miten teennäisesti ihminen voi nauraakaan. Ja samana iltana katsoin äidin kanssa ohjelman nuorten masennuksesta. Äiti hieroi mun hartioita ja kysy "Onko sua kiusattu?" kun siinä puhuttiin koulukiusauksesta. Vastasin automaattisesti "Ei". En mä halua avautua, se tuntuu liian pelottavalta ja no, nololta.

Mutta lähden lenkille tuonne kaatosateeseen, joten hyvää vappua! :) 

Nothing's going to change.

in


If you die when there's no one watching
Then your ratings drop and you're forgotten
(Marilyn Manson - Lamb of god)

Eilinen ja tää päivä on ollu aika masentavia. Eilen olin koulussa ja päivä oli kamala. Tai meillä oli uusintakokeet päivän lopuksi ja olin siihen mennessä jo ihan poikki. Uusin maantiedon - eikä mennyt hyvin. Sitten uusin matikan, vaikka luulin ettei se koe olisi ollut nyt. Ja se koe meni surkeammin mitä se edellinen. Vastasin kahteen kysymykseen. Ei mee koulu tosiaankaan hyvin. Tein ne puolessa tunnissa molemmat ja sen jälkeen halusin vaan kotiin. Tulomatkalla mulla oli kamala olo, halusin vaan mennä nukkumaan ja unohtaa kaikki. Mä itkin, mut onneks äiti ei huomannu mitään. Se vaan kai luuli et oon hirveen väsyny ku en puhunu mitää. Ja niin mä kyl olinki. Kotona menin heti nukkumaan ja tänäänkin nukuin koulun jälkeen. Koska mun yöunet on jääny vähemmälle, oon ollu stressaantunu enkä oo jaksanu mennä lenkille tai välittää siitä mitä syön. Ja nyt olo tuntuu turvonneelta mikä lisää taas masennusta. Musta vaan tuntuu etten nyt jaksa. Huomenna on aika psykiatriselle. Kai mä kerron siellä mitä ajattelin eilen 'Mä en tajua mitään, en jaksa, ei oo aikaa enkä pysty keskittyyn mihinkään.' Mun piti päästä alkuvuodesta terapeutille enkä oo vieläkään päässy. Psykologin piti pari kuukautta sitten alkaa tekeen mulle keskittymishäiriötestejä ym. mutta ei oo kuulunu mitään. Kauanko mun pitää vielä oottaa vai pitääkö mun mennä itkeen ja huutaan sinne et tapan itteni?! Sittenkö saan jotain huomiota. No, mä ajattelenkin joka päivä kuolemista. Mä haluaisin vaan nukkua ja olla ilman velvollisuuksia. Mua alkaa taas itkettään mikä ei oo yhtään outoa nykyään. Tunnillakin vaan tuijotan zombina jonnekin ja alan melkeen itkeen. No, onneks saan tänään sentään tupakkaa niin saa taas ruokahalun hillityksi!

4. päivä

in

I burned all the good things in The Eden Eye
We were too dumb to run, too dead to die
I burned all the good things in The Eden Eye
We were too dumb to run, too dead to die 

This was never my world
You took the angel away
I'd kill myself to make everybody pay
(Marilyn Manson - Coma Black) 

Rakastan Marilyn Mansonin musiikkia. Pidin siitä jo ala-asteella, mutta en ollut kuullut kuin pari biisiä. Viime marraskuussa oltiin sitten kaverin kanssa sen keikalla ja rakastuin kunnolla. Nyt olen kuunnellut koko talven sen musiikkia, lukenut jotain kaksi kertaa elämänkerran ja pakko sanoa, että ihailen kyseistä miestä. Se on jotenkin niin mielenkiintonen ja no "hullu" omalla tavallaan. Ja noiden biisien sanat on niin hyviä nyt kun olen lukenut niitä ja suomennellut tarkemmin. Varsinkin tuo ylempi biisi on todella läheinen mulle, sitä oon kuunnellut tosi paljon tänä talvena. Tajusinkin eilen illalla, että olen ollut taas tänä talvena ihan helvetin masentunut. Senkin takia tuon biisin sanat on just mulle hyvät. Eilenkin menin nukkumaan ahdistuneena noista lätyistä, koulusta ja kaikesta. Mun oli pakko saada huone niin pimeäksi kuin mahdollista ja käperryin peiton alle pimeään huoneeseen kuuntelemaan Mansonia. Sitä ennen etsin mun "viiltelyjutun" ja meinasin hätääntyä kun en ensin meinannut löytää sitä. Sitten menin sen kanssa peiton alle ja oli mukava tuntea kipua pitkästä aikaa. Mukava vedellä terää ihoa pitkin ja välillä painaa lujempaa. Pitäisi terottaa terä kylläkin... Olenpa ihanan itsetuohoinen! Ja näin viime yönä taas outoa unta. Yks meidän koululainen hakkas naispoliisia ja toinen ajo sitten traktorilla tämän pojan päältä. Mä olin unessa järkyttyttyny ja huusin vaan et mitä vittua teette. Tosi mukavia unia mulla...nyt oon nähny parin viikon sisällä kahdesti unta et oon tappanu demoneita, maa on järissy, yhdes unes oli vampyyreitä...ja mitähän vielä. Toissayönä näin kyllä söpöä unta jostain pojasta. Hankala valita mikä uni on julkaisukelponen psykologian unipäiväkirjaan....:--D
    RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: riisivelliä, lettu hillolla (piggy!)
Päivälliseksi syön kyllä vain tyyliin yhden leivän vaikka mikä olisi!

LIIKUNTA:

Lenkki 45min

3. päivä

in

Tänään äiti tuli huoneeseen aamulla ja sano "Kato ulos millanen ilma!" No mähän katoin ja ei ollu kovin ihana näkymä kun koko piha oli lumen peitossa. Mä tässä innoissani suunnittelen kesää ja tilailen kesävaatteita ja sitten sataaki lunta. No, ainaki mulla on enemmän aikaa laihduttaa jos nyt pitää jotain positiivista tästä sanoa.

Tänään söin edelleen omasta mielestäni ihan liikaa. Tai no söin 'normaalisti', mutta mullehan normaali ei sovi. Sain sentään zumbattua! Vaikka tulikin hiton huono-olo kun olin juuri syönyt ja aloin tanssimaan. Yäk, teki mieli oksentaa suihkussa, mutta sain itseni hillittyä. Mun päätös pitää.

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: riisipuuroa, 2 kuppia kahvia
Välipala: kiivi, pari kuivattua luumua
Päivällinen: riisiä, broilerikastiketta, 2x ruisleipä, paprikansiivuja, kirsikkatomaatti, 2x kinkkusiivu, lasi maitoa
Illallinen: kaksi lettua hillolla. (!!!!!!!!!!!!!!!!)

Illallinen ei ollut mikään paras valinta, mutta ei voi mitään. Parempi että joskus syö hillitysti vähän herkkuja kuin että ahmii sitten kasan nälissään. Ja mulla tuntuu silti "pikku nälkä" mahassa, vaikka söin noinkin paljon. Nice. Kaloreita en ole jaksanutkaan laskea. Se vaan tuntuu mahdottomalta, koska en mä jaksa alkaa tonkimaan jostain roskiksesta jotain paketteja ja laskeen monimutkasesti montako kaloria söin. Ja koulussakin sitä on aika mahdoton arvailla. Musta ei kyllä ikinä edes voisi tulla 'kunnon' anorektikkoa, koska oon yksinkertasesti liian laiska siihen.

LIIKUNTA:

lenkki 45min
Jane Fonda -lämmittely ja zumba 60min

2. päivä

in

RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: 1,5dl kaurapuuroa, kuppi kahvia
Lounas: kasvismakaronilaatikkoa, salaattia, hapankorppu, lasi maitoa
Päivällinen: kasvispihvi, keitettyjä porkkanoita, 2x ruisleipä, 4x suolakurkun siivua, lasi maitoa
Iltapala: appelsiini, kuppi teetä

LIIKUNTA:

Lenkki 60min


Tänään tuli syötyä hieman liikaa, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Pitää vissiin ostaa taas tupakkaa...Mutta en silti ole syönyt mitään "ylimääräistä" esimerkiksi herkkuja ja se on hyvin. Vapusta tulee vaikea, kun pitää juoda vähän ja äiti tekee simaakin. Sima on muuten ihanaa, mutta kalorista. Onneksi huomenna on viikonloppu niin saa taas nukkua ja voi syödä vähemmän (ja datailla..) Huomenna on ihan pakko zumbata, kun en oo tälle viikolle vielä ehtinyt.

Puhuin taas puhelimessa sen pojan kanssa. Se on ystävällinen ja kiva. Sen kanssa on aika helppo puhua (uutta mulle). Huomasin, että mua ei jännitä yhtään oikeastaan soittaa sille, kun joskus muistan kun on mahassa tuntunut jännityss soittaessa. Vaikka se puhuukin välillä huonoa suomea eikä aina ekalla kerralla ymmärrä kaikkea mitä selitän, enkä mäkään aina tajua sitä :D Olis aika ihanaa, jos tästä tulis joskus jotain. Vaikka mä pärjäänkin loistavasti ilman poikaystävää eikä mulla oo niin paljon tarvetta sellaselle, niin olis se silti kiva joskus seurustella. Joskus, kun olen vähän itsevarmempi. Mua pelottaa jo etukäteen vähän, kun mun pitää jossain vaiheessa tavata se. Mua pelottaa, jos olenki sen mielestä tylsä, hiljanen, liian lihava tai ruma yms. Vaikka se itse sano toissapäivänä "Ei ulkonäöllä oo niin väliä kunhan on rehellinen." Aww : D Mutta en kai luota itseeni tarpeeks enkä usko olevani tarpeeks hyvä. Ja mua pelottaa kans se, että mitä se sanois joskus mun ongelmista. Kun mussa on kaks puolta: toinen on hauska, iloinen ja nätti, toinen on tylsä, hiljainen, masentunut ja ruma. Ja en mä itsekään pidä tosta jälkimmäisestä puolesta. Eihän kukaan voi tietenkään olla aina nätti ja iloinen, mutta kuitenkin. Sen takia on just ihanaa olla sinkku; jos tulee järjetön ahdistuskohtaus ja tekee vaan mieli itkeä ja viillellä niin ei ole kukaan ihmettelemässä, ei tarvitse selitellä toiselle eikä tarvitse kenenkään yrittää tajuta mitä mun päässä liikkuu vai oonko hullu. Ja saa olla rauhassa ruma ja läski ja masistella yksinään. Mua pelottaa, mutta kai mun pitäis vaan kerrankin heittäytyä kunnolla, luottaa itseeni ja ottaa riski.

1. päivä

in

Noniin lupasin siis itselleni aloittaa laihdutuksen eli laihdutan 40 päivän aikana niin paljon kuin pystyn. Ehkäpä tuloksiakin tulee, kun kirjotan tänne blogiin aina miten päivä on mennyt. En halua failata koko hommaa, taas.
Tämä päivä on mennyt ihan hyvin nyt vaan pitäis vielä ehtiä tekeen jotain liikunnallista. Koulussa oli perustylsää, menin skootterilla ja meinas välillä tulla kylmä. Saatiin maantiedon kokeet ja eipä mennyt läpi. En edes halua saada loppuja kokeita, koska tähän mennessä maantieto ja matikka ei ole mennyt läpi. Vituttaa. Huomiseksikin pitäisi tehdä läksyt ja kirjotelmat enkusta ja ruotsista. Huoh, kuka jaksaa?


RUOKAPÄIVÄKIRJA:

Aamupala: ruisleipä (kasvisrasvalevite+suolkurkkuja), kuppi kahvia
Päivällinen: keitettyjä porkkanoita, kaksi kalakuorrutejuttua(?), lasi maitoa, kuppi teetä, ruisleipä (kasvisrasvalevite+suolakurkkuja, kaksi pientä tomaattia

LIIKUNTA:

Lenkki 45min (Salkkareiden jälkeen meen!)


You've got 40 days, bitch.

in

Kauheen kiireistä, mut nyt päätin tulla kirjoittamaan vaikka mikä olisi. Eilenkin nukahdin melkeen heti koulun jälkeen ja nukuin melkein kolme tuntia. Luoja, että väsytti paljon. Muutenkin väsyttää joka päivä eikä se ainakaan johdu mistään energian puutteesta, ei todellakaan. Aamulla ei meinaa päästä ylös, koulussa haukottelen, autossa kotimatkalla ajattelen "Voi ku pääsis nukkuun". Nukkuminen on niin ihanaa. Näin toissayönäkin jotain mielenkiintosta vamppyyriunta :D Jostain syystä äidin kommentit on "Hyi, yäk, mitä leffoja sä taas oot kattonu ku tollasia unia näät" ku meen tyytyväisenä kertomaan mitä jännää unta näin taas viime yönä. Mut ne on kivoja unia, kunhan niissä ei kuole ketään tuttuja eikä ole mitään kovin veristä touhua.

Kävin viime viikolla hammaslääkärissä eikä ollut hammaskiveä eikä myöskään yhtään reikiä, mistä olin yllättynyt. Mutta nyt loppuu todellakin oksentelu tai se on kyllä loppunut jo. Hammaslääkäri sanoi nimittäin, että "Täällä on hammaseroosiota, varsinkin ylähampaissa. Se tulee siitä kun syö usein hapanta tai tulee mahahappoja toistuvasti suuhun. Ajan kuluessa sun hampaat alkaa lohkeilemaan ja vihlomaan kivasti." Lohkeilemaan?! Sitten multa varmaan murenee ja tippuu hampaatkin suusta, kuulostaapa ihanalta. Ja mä vihaan vihlontaa. Joten nyt on oksentelut oksennettu. Paitsi krapulassa, mutta muuten ehdoton ei.

Mä sain idean kun luin tätä blogia. Kaks tyttöä yrittää siinä laihtua 40 päivässä niin paljon kun ehtii. Mäkin innostuin ja katsoin kalenteria: tasan 40 päivää toukokuun viimeiseen päivään asti. Sattupa sopivasti. Jos kirjottaisin blogiin joka päivä syödyt ruuat, kalorit ja liikunnat. Kun vain ehtisi aina illalla käymään koneella. Mutta ei kuin yrittämään, huomenna alkaa! Motivaationa toimii kesä (josta ei todellakaan saa tulla sateista ja kylmää!!) ja vaatteet. Tänäänkin ostin kirpparilta 11 eurolla viisi paitaa. Mulla on nyt kauhea vaate ym. himo. Tekis mieli vaan ostella kaikkea tavaraa ja vaatteita älyttömästi. Siinä hyvä syy laihtua. Jos mulla on koko ajan hirveä norsuläskiolo niin vaatteet jää käyttämättä kun haluan vaan piiloutua verkkareihin ja huppareihin enkä jaksa pukeutua hienosti. Hahah yks turkkilainen laitto tän biisin mulle facebookissa :D Ihana.

I need to feel appreciated, like I'm not hated.

in

Joo oon hengissä, mutta on ollu tosi kiireinen viikko. Koulussa ruotsin ope hermostu meille ja tuli valittaa just ku meillä oli hyvä ristinollapeli kesken. "Jos te aiotte käyttää ajan tuohon ja puhumiseen nii ei tuu yhtää mitää." Selvä. Kyl mä uskon et sitä vituttaa, mut niin kyllä muaki. Nyt ollaan sen silmätikkuja, kiva.


Perjantaina menin kaverin kans juomaan ja oli kivaa. Juttelin ekaa kertaa elämässäni pojan kanssa kunnolla ja vielä syvällisiä :D Onneks olin tarpeeks kuoseis nii ei tullu mitää kiusallista hiljasuutta, joka on mulle tuttua. Mutten silti puhunu mitää tyhmää onneks. Ajeltii pari tuntia autol ku kaks muuta meni baariin ja mähän en tietysti pääse ku oon alaikänen. Ei haittaa kyllä, mua pelottaa jo nyt valmiiks ku pääsen baariin niin se tietää rahoille menoa...Aamulla oli sitten jonku verran krapula, juotiin vähän jotain unkarilaista ihmelitkua :D Kännissä on niin kiva olo, ei oo mitää huolia oikeestaan ja tuntuu et oon ihana ja kaikki onnistuu kyllä. No joku kaatokänni on jotain kamalaa, mut sellanen mukava humalatila on jees.

Tänään oon siivonnu mun huonetta, huhhuh. Tyhjensin koko vaatekaapin, kokeilin jokaista vaatetta ja otin asukuvia :D Mulla oikeestaan on paljo vaatteita mut 60% niistä on rumia, ei mun tyyliä tai ostettu joskus tyyliin ala-asteella :O Herrajumala oli jo aika tonkii tuo kaappi. Mulla oli vähän hauskaa ku räpsin niitä kuvia. Naureskelin vaan, et ei hitto mitä vaatteita mulla on. Nyt oon vähä oppinu ja tiedän suunnileen minkälaiset vatteet on mun tyyliä. Tilasinkin yks päivä H&M: ltä 100 eurolla kaikkee...Okei, se on iha vitusti rahaa ja en kysyny porukoilta. Mulla on isän tunnukset ja nyt tuli 'tunne' et mun pakko tilata. Porukat saa kivan raivarin, mut ei  voi mitään. Toivon et joudun palauttaan edes jotain nii tulee pienempi lasku :D Nyt meen kyl nukkumaan ku en jaksa kirjottaa edes kunnolla ja jututki on vähä...blah.

Catwalk

in

Tää on nyt pikanen postaus, koska painun nukkumaan ihan just. Tänään oon käynyt kahdesti lenkillä, zumbannut ja voimistellut, hyvä minä. Eikä enää ollut sitä eilistä "ajattelin syödä ihan vitusti" -oloa. Onneks..tai söin mä illal pienen vaniljatuutin ja rivin suklaata...mut muuten hyvin. Sitten sain alotettua maantiedon esseetä, joka tosin olisi pitänyt kai palauttaa jo viimeviikolla. Ei tässä muuta, nyt on vähä huono-olo, mutta muuten oon ollu ihan hyväl tuulel.

Lopuks video, jonka just katoin youtubes. Okei, mallit ei oo ihan realistisia esikuvia, koska niillä on hyvät geenit ja ne on niin pitkiä muhun verrattuna, mutta silti. Voiko näitä vartaloita - etenkin jalkoja - olla ihailematta?! Mä rakastan hoikkia jalkoja. Just tollasia ja oon katkera siitä etten perinyt äidiltä sen hoikkia sääriä. Se täytti tässä nyt 59 vuotta ja sillä on edelleen sellaiset sääret, joista olen hieman kateellinen. Itselläni on paljon läskimmät ja paksummat jalat...Ei ole kivaa tämä :( Äiti paino viel raskaana ollessaan ison mahan kanssa vaan 50 kiloa, vaikka yleensähän kaikki odottavat äidit paisuvat vaan kun ruokahalukin lisääntyy. Jotkut on onnekkaita, toiset ei.

It's just another day, nothing in my way.

in

Tänään heräsin aamulla eikä mua huvittanut yhtään nousta ylös. Mä en jaksa nousta ylös, koska mä en halua mennä syömään ja ei mulle tapahdu mitään tekemisen arvoista nyt. Tänä viikonloppuna mun piti siis juhlia synttäreitäni, mutta istun kotona yksin, syön ja pyörin välillä ahdistuneena sängyllä. Kävin tupakalla ja mun tekis mieli juoda viinaa kaapista, mutta ei siitä oo mitään hyötyä kun otin vasta lääkkeetkin. Tulee ainoastaan entistä paskempi olo. Laitoin aamupäivällä kuvia albumiin. Mä mietin miten kaunis oon niissä kuvissa, mutta silti en oo niissäkään tarpeeks laiha. Nyt mä ainakin tunnen itseni niin läskiksi ja rumaksi. Vaellan vaan koomassa kotona ja ärsytän välillä porukoita. Mua ei huvita tehdä mitään, joten istun vaan koneella. Eilen kuitenkin sain käytyä lenkillä ja zumbattua sekä katoin hyvän leffan (Tyttö joka leikki tulella). Mun tekis mieli vaan itkeä. Yks kaveri vanhempi kaveri sanoi mesessä äsken et tee säkin jotain piristävää tänään. Mitä piristävää mä voisin tehdä ku kaikki kaverit on jossain. Meen yksin istuun johonki metsään ja vedän perseet?! Ompa piristävän kuulosta kyllä. Jos mä lukisin vaikka muiden blogeja niiden värikkäästä elämästä kun mun oma elämä tuntuu taas niin tylsältä ja harmaalta.Oon kuunnellut uutta löytämääni bändiä Keanea ja tää biisi sopii niin tähän tunnetilaan ja on muutenkin ihana:

Muuten radiossa puhuttiin liioittelevista kosmetiikkamainoksista. Muakin ne kyllä ärsyttää joskus, joten allekirjoitin adressin. Käykääs katsoon tämä ja allekirjoita adressi, jos haluat :) Ja voit äänestää Nelly.com:ssa minun bikineitä :'D