Everything change.

On ollut taas pitkä tauko postailussa. Tämä kuukausi on ollut todella kiireinen, mukava ja erilainen ja asiat ovat muuttuneet suuresti. Viimeksi kun kirjoittelin jotain ylös, olin taas masentunut ja mietin itsaria. Nyt mulla on alkanu kesäloma, oon laihtunut noin 8 kiloa (!!!) ja seurustelen. Kyllä luitte aivan oikein minä olen laihtunut ja miten minä seurustelen?!?! No empä olisi itsekään uskonut muutama viikko sitten, olisin vaan nauranut katkerasti koko ajatukselle. Tässä kumminki viimesin teksti jonka oon kirjottanut ylös tämän kuun alkupuolelta:

"Tänään mulla oli 11 aika Ykassa. T:n kanssa puhuttiin, mut puolenvälin jälkeen mulle tuli tyhjä ja epätodellinen olo. Väsymys kietoutu päälle niin kuin verho ja meinasin vajota "koomatranssin" eli tuijotin vaan eteen ja piti pinnistellä, että jaksoin keskittyä kuuntelemaan. Samalla lauseiden ja sanojen muodostus tuntu jotenkin ylivoimasen raskaalta. Se kysy pojista, mutta en taaskaan saanut sanotuksi "sitä" asiaa. Jotenkin vaan en taaskaan saanut sitä ulos enkä kehdannut. Vaikka kyllähän mä tiedän että mun pitäis olla avoin ja kertoo kaikki mahdollinen, jotta ne pystyis edes auttamaan mua. Ens kerralla, lupaan! Sitten kysyi olenko miettinyt ikinä osastoa. Se puhu jostain Lakeuden mielenterveysosastosta ja jostain toisestakin. Jos menee toimintakyvyttömäksi eikä opiskelut enää onnistu niin sinne ainakin pääsisi. Oikeastaan mä haluaisin sinne. Olis ihanaa paeta 'tästä maailmasta' johonkin muualle. Mä oon kyllästyny tähän paskaan ja kaikkeen suorittamiseen. Musta taas tuntuu vaan etten jaksa. Loppupäivän mä meinasin itkee, masensi ja ootin et pääsen kotiin nukkuun. Nukuinki 1,5h sikeästi ja vieläki väsyttää. Mä ajattelin tänäänki et vastaantulevat ihmiset tuijottaa mua vihasesti eikä tykkää musta, vaikka tiedän että kuvittelin. Sitten ajattelin ettei T tykkää musta kun olin niin lyhytsananen. Ei helvetti mua itkettää, mä en jaksa. Ens kerralla tilitän kaikki mun paskasta olosta. Eilenki katoin itsemurhan tekotapoja ja mietin taas niitä parhaimpia vaihtoehtoja. En tiedä, blah.

Mä haluan vaan mennä nukkumaan, olla ja unohtaa kaiken. Leijua ja olla kevyt. T sano, että vielä mun tila ei oo mennyt psykoosiin eikä toivottavasti meekään. No sehän voi olla mahdollista, että alan kohta kuvitella asioita kun yritän muutenkin paeta todellisuutta ja elämää. Mä nukun, oon koulus, dataan, masistelen ja joskus yritän elää. That's it. Mun pitäs kuulemma tehdä juttuja joista tykkään ja joista saan energiaa. Mua ei oo pitkiin aikoihin kiinnostanu tehä mitään. Ennen luin paljon, olin ulkona, kuvailin, kokeilin meikkejä, kirjottelin juttuja ym. Nyt mä vaan istun koneella enkä jaksa tehä oikeestaan mitään muuta. Sitten pitäs elää terveellisesti. Mua ei kiinnosta oikeestaan ku poltan ja teen hidasta itsemurhaa. Jos ei nopeaa niin sitten hidasta saatana. Tuskimpa muutenkaan elän pitkään. Enkä halua vanhana kitua ja yrittää tehä itsaria. Mieluummin teen sen nuorempana. Kattoo nyt. AINII, T sano et 'oot laihtunu, ainaki mun mielestä näyttää siltä.' JES! Mut tänää vedin kokonaisen pakastepizzan. Juu ei oo anoreksiasta vaaraa ei."

Kerron huomenna lisää, tänään mä aion mennä kaverin kanssa lenkille ja illalla mun poikaystävälle. Mä en vieläkään oikeen sisäistä tätä, kaikki on muuttunut niin kertaheitolla. Oon vieläki vähä hukassa ja hämmentyny, mut nyt mulla on vähän parempi olla.